Saako (uskaltaako) islamia arvostella?

Muslimimaiden ja länsimaiden suhde on ollut aina kimuranttinen. Jo ihan ammoisista ajoista lähtien siinä vaiheessa kun islam ryhtyi kannattajamäärissään kristinuskon kanssa kilpasille on sodittu, välillä oltu kavereita pakon edessä ja sitten taas sodittu.



Homma on säilynyt viime vuosikymmeninä status quossa useimmiten, mutta muslimimaahanmuuttajien tultua länsimaihin kaikki islamiin liittyvä on lähes jokapäiväinen uutisoinnin aihe muodossaan jos toisessaan.



Karu tosiasia vain on, että islamin ja länsimaiden ajatusmaailma ovat kaukana toisistaan, siksi kahnauksia ja erimielisyyksiä tulee alituiseen. Vai muistaako joku Vietnamin venepakolaisten tai Chilen pakolaisten tulon luoneen kovinkaan suurta keskustelua ja kohua.



Ei, koska he sujahtivat suomalaiseen ja eurooppalaiseen yhteiskuntaan hetkessä siihen sopeutuen, mutta silti menettämättä identiteettiään.



Sinänsä täysin luokaton ja surkea profeetta Muhammad-video laukaisi taas potin. Ja kuten aina, muslimimaiden viha kuohahti. Ja koska pilkantekijöitä ei saa kiinni, vihaa saavat maistaa kaikki lähettyvillä olevat länsimaalaiset. Tällä kertaa länsimaiden suurlähetystöt.



Suomessa asuvat muslimit sanovat islamin olevan rauhanusko, mutta valitettavasti muslimimaissa riehuvat kiihkoilijat pilaavat kaikkien rauhanomaisten ja asiallisten muslimien maineen ja harva pystyy pitämään islamia rauhanuskontona, koska kaikki julkisuudessa nähty on muuta.



Toki kristinuskossakin kiihkoilijoita on, mutta he harvemmin saavat näkemyksiään kovinkaan näyttävästi esille.



Minusta on aina pelottavaa, jos uskontokritiikki aiheuttaa sen tekijälle kuolemanvaaran, kuten esimerkiksi Salman Rushdielle ja monelle muulle on käynyt islamia kritisoituaan. Vaikka kritiikki olisi kuinka surkeaa tahansa, kritiikkiin on oltava oikeus ilman pelkoa henkensä menettämisestä. Se on meidän länsimaisten yhteiskuntien pyhä arvo, josta ei saisi koskaan luopua pelottelun ja väkivallan edessä.



Kristinuskoa saa pilkata miten tahansa, eikä länsimaissa kukaan oikein saisi siitä loukkaantuakaan. Muslimimaissa palavat myös Usan liput joka mielenosoituksessa iloisesti. Mitähän tapahtuisi, jos amerikkalaiset polttaisivat jonkun muslimimaan lipun tai jos suuret kansainjoukot avoimesti vaatisivat ammuskellen sille tuhoa. En uskalla edes ajatella. 



Länsimaissa on jotenkin alistuttu siihen, että meitä saa nuijia ja arvostella miten tahansa. Jollain kumman syyllä olemme sen muka ansainneet. Länsimaissa ei osata olla ylpeitä omista arvoista ja mitä tahansa suvaitaan loppuun asti.



Itse olen kovasti yrittänyt olla uskontojen suhteen, myös islamin suhteen, suvaitsevainen, mutta minua risoo esimerkiksi se, että (valitettavasti) jotkut muslimitytöt joutuvat elämään Suomessa niin, etteivät saa liikkua minne ja miten haluavat vaan sitä perheen miehet rajoittavat. Tästä minulla on täysin luotettavaa tietoa. Suomi on kuitenkin vapaa maa, jossa liikkumisrajoitteita ei ole kuin vangeilla. 



Suomalaiset feministit eivät tunnu näkevän tässä naisen asemassa islamissa mitään väärää, vaan jatkavat mielummin suomalaisen (länsimaisen) miehen nuijimista, vaikka Suomessa, jos missä maassa naiset pärjäävät tilastojenkin mukaan miehiä paremmin. Tämä on tämä asia, jota en koskaan ymmärrä, miksi minkäänlaisia julkilausumia naisten oikeuksista islamissa ei feministien taholta tehty. Ainakaan minä en ole niitä nähnyt.



Siinä missä kristinuskoa jokainen kirjoittaja ei pelkää arvostella, veikkaan vahvasti, että jokainen kirjoittaja miettii tarkoin sanojaan, kun kirjoittaa islamista vähänkin kriittisesti. Varsinkin jos uskaltaa tehdä sen omalla nimellään ja järkevästi. Se ei voi olla oikein, että on pieni pelko, että kirjoittajaa epäillään vähintäänkin vihapuheen kirjoittajaksi.