Katsottua: Valmentaja (Viihdettä ja sisäistä sankaruutta)

Katsoin Tuukka Temosen Jari Sarasvuosta tekemän kohuelokuvan yli puoli vuotta sen ensi-illan jälkeen. Elokuva oli yksi suurimpia floppeja pitkään aikaan. Eikä vähiten kohteensa takia.

Mielestäni suotta.

Ei Valmentaja todellakaan ole huonoimpia elokuvia, joita olen nähnyt. Ei se mikään Tuntematon sotilas ole, mutta ei elokuvan päähenkilökään ole. Sarasvuo on niin ristiriitainen persoona, että jo pelkästään hänen persoonansa jätti lippukassat tyhjäksi. Samoin kuin ohjaajansa Temonen jakaa mielipiteet.

Sarasvuon menestystarina on Suomessa poikkeuksellinen. Maa, jossa täytyy olla hajuton ja mauton. Ja jollakin on pokkaa tulla saarnaamaan sisäisestä sankarista, menestyksestä ja oikeudesta menestykseen. Kerran se menikin Suomessa läpi. Jättimäisen hyvin. En usko enää, että toista kertaa. Raha on taas palannut niiden luo, joiden luona se on aina ollut.

Itse en oikein usko siihen, että ihminen parin päivän kursseilla muuttuu. Ei kenestäkään menestyjää tule tuossa tuokiossa. Innostaa voi. Tämän tien Sarasvuo löysi. Ja teki sillä helvetisti yhdessä vaiheessa rahaa. 

Mikko Nousiainen vetää Sarasvuon roolin hyvin. Muut hahmot jäävät sitten vähän ohuemmaksi. Varsinkin naishahmot olivat lähes olemattomia. Jussi Parviaisen roolin Tatu Sinisalo vetää yli, mutta todella onnistuneesti.

Itse tarina vetää myös. Elokuvan jaksaa katsoa. Hommat etenee ja jotain tapahtuu. Sarasvuosta on kaivettu esiin myös heikko puolensa. Kateuden takia Sarasvuon bisneksetkin menivät yhdessä vaiheessa mönkään.

En tiennyt edes, että Sarasvuo oli lähtöisin kohtuullisen kurjista oloista. Sitä silmällä pitäen hänen elämänfilosofiansa ymmärtää.

Ei tämä elokuva näkemyksellinen ole siinä mielessä, että siitä joskus tulisi klassikko, mutta se on katsottavaa viihdettä, varsinkin Hyvien, pahojen ja rumien -tv-showsta tuli hyvät muistot mieleen, kun Suomessa tehtiin vielä rohkeaa televisio-ohjelmaa.