Luettua: Wanted: Pitkän linjan rosvon muistelmat

Jatketaan edelleen rikosten maailmassa. Viimeisin lukukokemukseni oli pitkän linjan liivijengiläisen Janne"Nacci" Tranbergin muistelmat nimeltään Wanted: Suomen etsityimmän rikollisen tarina. Mies on parhaillaan Europolin etsintäkuuluttama rikoksista ja Cannonball-jenginkin hän on jättänyt taakseen.

Keväällä kirjan julkaisu herätti pienoista kohua, sillä rahathan kirjatuotoista menevät myös Tranbergille, missä hän sitten ikinä onkaan. No, pieni kohu se lisää vain myyntiä. Kirjan julkkareissa miestä ei kuultu edes puhelimen välityksellä. Ymmärrettävistäkin syistä. Itse en ole Tranbergia koskaan tavannut, vaikka joitakin rikollisten haastatteluja olen kyllä tehnyt.

Kirjana Tranbergin tarina puolustaa kyllä paikkaansa oli sitten päähenkilöstä mitä mieltä tahansa. Itse luin kirjan melkein yhdeltä istumalta. Kirjan toimittanut rikostoimittaja Pekka Lehtinen ei ole tehnyt ihannoivaa tarinaa kohteestaan. Kuten hän itse totesi tarina on pikemminkin surullinen. Ei oikeastaan surullinenkaan vaan kertomus siitä, millaiseksi ihminen muuttuu yhteiskunnan ulkopuolella.

Tranberg ei syntynyt karuihin oloihin, kuten moni rikollinen. Hän valitsi itse tiensä, eikä tuota tietään voivottele kirjassaan. Ketään hän ei varsinaisesti syytä kohtalostaan, kuten tapana usein on. Poikkeuksellisen Nacista tekee se, että hän on viihtynyt myös julkisuudessa. Itse asiassa hän päivittää silloin tällöin somea karkuretkeltäänkin.

Rikollisen urasta haaveilevien kannattaisi lukea tämä kirja. Pelkillä kovilla nyrkeillä ja muskeleilla ei rikollismaailmassa edetä alkua pidemmälle. Tranberg esimerkiksi on tehtaillut talousrikoksia ja petoksia, joilla sitä rahaa tehdään, eikä ihmisten muiluttamisella. Korkeakoulu on kova varsinkin liivijengeissä, joissa edetään pohjalta huipulle hangaroundista vessojen siivoajista ja torpedoista niiksi käskyttäjiksi eli jäseniksi.

Mukava yksityiskohta on Tranbergin läheisten kommentit. Nacin elämää kommentoivat niin e-vaimot, äiti kuin poliisitkin. Jopa julkkiskaverit, kuten Jere Karalahti on kirjassa esillä. Jere esiintyy kirjalla ylpeydellä, vaikka kaksikon päihdesekoiluistakin kirjoitettiin. Äiti ja ex-vaimokaan ei miestä nuiji, vaikka eivät rikoksia hyväksykään.

Rankemman puoleista huumeiden käyttöä ja salakuljetustakin kirjassa esiintyy. Päihdesekoilut edustavat kirjan avointa ja tunnustuksellista antia. Sekoilut päättivät monen Nacin kaverin elämän. Ihmettelen, ettei myös hänen, kun huume- ja alkoholimäärät ovat olleet varsin reippaita.

Sitä jäin kirjalta kaipaamaan, että miksi Nacista sitten tuli rikollinen. Kirja toki listaa rikokset, mutta sitä syvemmälle syihin ei ole päästy. Ellei päähenkilö ole sitten niistä alunperin halunnut kertoakaan. Ilmi ei käy, onko kaikki ollut vaivan arvoista.

Loppujen lopuksi kun Tranberg on tilanteessa, että on karkumatkalla ulkomailla. Ei voi nähdä pientä tytärtään ja elää jatkuvassa kiinnijäämisen pelossa. Hänellä ei ole myöskään enää veljiään liivijengissä. Tehdyistä rikoksista avutumisesta puhumattakaan. Rikostovereista kun ei kannata jälkikäteenkään oikein avautua.

Yksi Suomen kuuluisimmista rikollisista Tranberg tulee olemaan elämänsä loppuun saakka. Ennemmin tai myöhemmin hän jää kiinni. Mutta kuten hän itse kirjassa ilmaisi. Kiusa se on pienikin kiusa valtiolle. Tämän kirjan voisi nähdä elokuvanakin, kuka tietää, Nacci näyttelisi siinä vielä itseään.