Vainajan tervehdys eläville (runo)

Jos väittäisin,
ettei minua harmittanut lähteä elämästä,
olisi se minulle valhe.
Kaikesta huolimatta,
haluaisin nähdä miten ihminen kehittyy,
mutta siihen minulla ei riitä aika.
Mitä ihminen rakentaa,
mitä ihminen tekee,
kaikki jää minulle arvoitukseksi.
Ehkä minä saan sen tietää,
sillä meistä kuolleista jäävistä kuorista
rakennetaan universumi uudelleen.
En nähnyt turhaan painajaisia eläessäni,
ne olivat aivan totta.
En kadu sanomisiani, en tekemisiäni,
sillä en tule takaisin,
en sellaisena kuin luulette.
Ei minua täällä katumus ja itsekidutus kiinnosta.
En kerro teille millaistä täällä on.
Teidän täytyy odottaa, teidän hetkenne tulee.
Olette hauraita esineitä, kuten minäkin olin.
Teidät pakotettiin koviksi, mutta menitte särki
pienimmästä kosketuksesta.