Yhden totuuden lehdistö ja kaiken liikkuvan politisointi
Muutama päivä sitten vietettiin Maailman lehdistönvapauden päivää. Suomessa sinänsä lehdistö saisi varsin vapaasti kirjoittaa mitä haluaa. Valtiovalta ei sitä ole kieltämässä. Suomen ongelma on se yksi totuus. Sitä ei ole edes valtio sanellut. Se on syntynyt omasta tahdosta. Sitä en tiedä mistä, mutta yllättävän moni toimittaja ajattelee täysin samalla tavalla ja arvotkin ovat kuin yksi yhteen.
Toimittajat kirjoittavat kiltisti saarnaten sitä yhtä totuutta, kaikki jotka asettuvat sitä vastaan, ovat natseja tai muita hörhöjä. Kas kummaa, kaikenlaiset kansalaisjournalistit sitten jylläävät. Heitä on hyvin eritasoisia. Osa mielestäni kirjoittaa hyvää ja perusteltua kritiikkiä, osa silkkaa huuhaata ja valheita.
Juuri kaverin kanssa tekstailtiin, että esimerkiksi koronarokotuksien suhteen ei sallita minkäänlaista kritiikkiä. Toimittajat ovat yhdessä poliisien kanssa kukistamassa erimielisten mielenosoituksia osallistujien pilkaten. Samalla meillä ei tosiasiassa ole lainkaan tietoa koronarokotusten pitkäaikaisvaikutuksista.
Ne toimittajat ja muut mediapersoonat, jotka haluaisivat aidosti keskustella ja pohtia muitakin vaihtoehtoja kuin sitä yhtä totuutta, maalitetaan somessa julmasti. Useimmat heistä hiljenevät tai leimataan hörhöiksi, mikä on yksi keino hiljentää erilaiset mielipiteet.
Hörhöksi ja hankalaksi leimaaminen. Kuinka he eivät nyt ymmärrä, kuinka hienossa yhteiskunnassa asumme? Kuinka meillä on ihana pääministeri? Ja kuinka me tarvitsemme lisää maahanmuttoa, eikä analysointia sen vaikutuksista ole tarpeen tehdä. No. Näistä asioista olen kirjoittanut väsymykseen asti, joten ei siitä enempää.
Länsimainen ihminen luulee olevansa tiedostava ja hyvä ihminen, joka toimii eettisesti. Oikeasti hän on itsekäs ja ottaa mielummin yhteiskunnalta kuin sille antaa. Samaan aikaan kun hän sättii toisia ajattelemaan oikein, hän jo varaa itselleen matkaa Seychelleille.
Jopa viihdetilaisuudet on politisoitu. Tietenkin sen yhden totuuden eteen. Oscar-gaalalla oli surkeimmat katsojaluvut kuin koskaan. Ei ihmiset jaksa kaiken politisointia. He haluavat katsoa viihdettä, ilman että samalla heille syötetään yhden totuuden käsityksiä rasismista ja sukupuolten tasa-arvosta.
Ihminen ei voi syödä, juoda, eikä naida ilman syyllisyyttä tai pohdiskelua kaiken eettisyydestä. Se on surullista, väsyttävää ja ahdistavaa, kun elämä muutenkin on monille kamppailua rahan riittävyydestä tai painiskelua muissa ongelmissa. Nämä ihmiset eivät matkusta koskaan Seychelleille.
Kommentit
Lähetä kommentti