Minulla on tapaaminen kuoleman kanssa (runo)

Minulla on tapaaminen Kuoleman kanssa.
Se etsii minua joltain syrjäiseltä barrikadilta,
juuri silloin, kun kevät saapui uudella lupaavalla varjollaan,
juuri silloin, kun omenan kukinnat täyttävät ilman.
Minulla on tapaaminen Kuoleman kanssa,
juuri silloin, kun kevät tuo takaisin siniset päivät,
ja Kuoleman odottavan kohtuuden.

Se saattaa tarttua kädestäni
ja johtaa minut synkkään maahansa,
sulkea silmäni ja salvata hengitykseni -
saattaa olla, että vältän hänet silti.
Minulla on tapaaminen Kuoleman kanssa,
jollain kolhitun kukkulan arpisella rinteellä,
juuri silloin, kun kevät jälleen palaa tänä vuonna,
juuri silloin, kun ensimmäiset kevään kukkaset valoa valaa.

Jumala tietää,
että kuolema silkin pehmeydessä kotona olisi parempi.
Siellä missä Jumala hellii siunattuun uneen,
ja on armollinen ja hellä.
Siellä missä tuntisin pulssini hiljaan keventyvän,
juuri silloin, lupaan poistua täältä.
Siellä missä hiljaiset heräämiset ovat yhtä helliä,
juuri silloin, lupaan poistua täältä.

Mutta minulla on tapaaminen Kuoleman kanssa.
Keskiyöllä jossain liekeissä, yön pimeydessä,
juuri silloin, kun kevät matkustaa pohjoiseen tänä vuonna,
ja lupaamani sanat ovat totta.
En hylkää tapaamista Kuoleman kanssa.

------------------------------------------
Runo on mukaelma Alan Seegerin runosta.



Kommentit

Suositut postaukset