Onni länsimaissa on valhetta

Pidin Imagea vähän sellaisena snobilehtenä, mutta näköjään sieltä löytyy hyviäkin juttuja, kuten esimerkiksi tämä Kaisa Kuurneen haastattelu länsimaisen ihmiskuvan kriisistä. 

Ihmiskuva kun on länsimaissa yksilökeskeinen, jatkuvaa kasvua ja kehittymistä painottava. Jatkuva tehostaminen ja pärjäämisen vaatimus jättää ihmisen sisäiset tunnot sivummalle. Siitä sitten seuraa oravanpyörässä pysyvillekin uupumusta ja masennusta.

Niin. Tätähän se on, mutta kukaan ei tee asialle mitään. Kipittäminen rahan perässä jatkuu. Minä, minä, minä. Aina vedotaan siihen, että länsimaissa ollaan onnekkaita, että on edes mahdollisuus pohtia yhteiskuntamallin mielekkyyttä, sitä onnea kuin ei ole maissa, jotka ovat joko uskonnon tai ideologian alistamia. Niin. Mutta tiedämmekö ovatko ihmiset silti onnellisia näissä maissa?

Venäjän ja Ukrainan sota on tuonut myös länsimaalaisten ideologian vahvaan mietintään. Ukrainahan ei edes edusta länsimaista ajattelua vaan ovat joutuneet länsimaiden sijaiskärsijäksi, kun länteenkään ei voi hyökätä. 

Venäjähän on korostanut olevansa vastavoima länsimaalaiselle ajattelulle ja liberaalille yhteiskuntamallille. Mutta toisin kuten voisi luulla, niin länsimaissakin elät liberaalin ihanaa ajattelumallia vain silloin, jos satut ajattelemaan samalla tavalla kuin muut. Ihmisluonne ajaa ihmiset ajattelemaan samalla tavalla ja eristämään loput, oli yhteiskuntamalli mikä tahansa.

Vaikka länsimaissa et joudu kuin harvoin mielipiteistäsi vankilaan, joudut sosiaalisesti eristetyksi vaikkapa nyt jos vastustat sateenkaariajattelua, covid-rajoituksia tai nyt Natoa. Kaikki eriävät mielipiteet tekevät sinusta foliohatun tai nyt putinistin.

Mutta siihen yksilöön. Länsimaiden ongelma on se, että mitään oikeaa yhteisöllisyyttä ei ole. Varsinkin menestyspyörästä eristetään armotta pois liberaalissa Onnelasta. Koska länsimaissa on pakko pärjätä. Jos et pärjää, se on oma syysi. 

Köyhien maiden ihmisiä pidetään onnettomina, mutta köyhyydestä ja muista ongelmista huolimatta epäilisin, että he ovat onnellisempia kuin länsimaalaiset. Täällä ei ole mitään muuta onnea kuin kuvitelma siitä, että onni on oravanpyörässä ja menestymisessä että kaikki näyttää ulkoisesti ihanalta. Köyhien maiden ihmiset haluavat länsimaihin niiden aineellisen vaurauden takia, mutta muuten sielut kumisevat länsimaissa tyhjyyttään.