Kirja-arvostelu: William S. Burroughs: Koulutukseni - Unien kirja: Omituinen, raskas kirja

Myönnettäköön, etten ole saanut yhtäkään William S. Burroughsin kirjaa luettua loppuun asti. Ilmeisesti nyt olen riittävän sekaisin, että sain tämän kulttikirjailijan Koulutukseni - Unien kirjan luettua loppuun asti.

En oikein ole ymmärtänyt Burroughsin palvontaa. Tämäkin kirja on vähntään yhtä omituinen ja sekava kuin ne, joita olen aiemmin yrittänyt lukea. Se on jonkinlainen elämäkerran ja unipäiväkirjan sekasikiö.

Burroughs lienee niitä kirjailijoita, joiden elämäntarina ja persoona ovat mielenkiintoisempia kuiin tekstit itse. Tänä päivänä kustantamot tuskin julkaisisivat tätäkään kirjaa, ellei sitten olisi nimeä alla, kuten Burroughsilla toki oli.

Tässä postuumisti ilmestyneessä kirjassa on kuitenkin hetkensä. Itse unet ovat rasittavan sekavaa kahlaamista, mutta Burroughs väläyttää välillä timanttisen hauskoja ja traagisia muistoja elämästään ja maailmasta ylipäätään. 

Seksuaalisuus tuntui olevan vahvasti läsnä vanhan miehenkin elämässä unissa. Tietenkin myös vääjäämättä lähestyvä kuolema Kuoleman valtakunnan muodossa, joissa jo useimmat ihmiset hänen historiastaan jo olivat. En vain oikein päässyt siihen kiinni. 

Tarkasti hän kyllä unensa muistaa, omatkin uneni ovat sekavia ja useimmiten ahdistavia, mutta onneksi Luoja armahtaa ja en muista niitä kuin hetken herättyäni. Mutta Burroughsin näkemät putoamisunet ovat kyllä tuttuja ja samoin matkaunet ja iänikuinen eksyminen. Eroottiset unet ovat valitettavasti harvassa verrattuna Burroughsiin.

Nuo kirjan timanttiset hetket eivät vain oikein riitä pitämään mielenkiintoa yllä. Olihan Burroughsilla ikääkin jo yli 70 vuotta kirjaa kirjoitattaessa ja sairaudet olivat vieneet parhaan terän miehestä.