Jonkin sortin sosialisti

Veera Luoma-Aho oli kirjoittanut sunnuntain Hesariin erinomaisen artikkelin Työmiehen äänestä tai ennemminkin vasemmistoliiton ja perussuomalaisten taistelusta työmiesten äänistä. Juttu oli melkein kun vastaus rukouksiini, etteikö kukaan enää huomaa taistella duunarimiesten äänistä. Vasemmistoliitto ja perussuomalaiset halajavat heitä, mutta missä demarit?

Mutta mikä artikkelissa oli erityisen hauskaa, olivat ne duunareiden arkkityypit, ne oli oikein piirretty ja kuvailtu. Vaikka vihaan luokittelua, rakastan luokittelua. Se kun jäsentää sekavaa maailmaa helpommaksi ymmärtää.

Opin uuden karikatyyrinkin: isänmaalliset leijonanriipuskundit. En ole pistänyt merkille aikaisemmin, mutta täällä Vantaalla heitä liikuskelee varsin paljon. Epäilen vain sitä heidän vasemmistolaista ajattelua. Suomessa vasemmistolaista ei pidetä yleensä myös isänmaallisena. Kansalaissodan peruja kai.

Muitakin vasemmistomiesduunarin perustyyppiä löytyi: oli Lapin miestä (Esko-Juhani Tennilän äänestäjät), kapinatyöläistä (haluaisin tietää, onko heitä jossain?), taksikuskeja (vasemmistolaisiako?), luottamusmies (öö, duunariko?), sekä itseoppinut ahtaaja. Oma isäni kuuluu noihin itseoppineisiin duunareihin ja varmaan minäkin vaikken duunari olekaan muuta kuin henkisellä tasolla.

Juttu toi kivalla tavalla mieleen Karin pilapiirrokset Hesarissa, jotka ainakin vanhemmat lukijani muistavat. Karin onneksi poliittinen maailma olikin hänen aikanaan helpompi jäsentää. Ja kun maailma muuttui, Karile tulikin lähtö Hesarista vuosikymmenien jälkeen yhden hyvän maun rajan ylittäneen pilakuvan takia. Hyvä pilakuva liikkuu aina hyvän maun rajoilla. Onneksi Seura -lehden Tiltu ei osoita väsymisen merkkejä vuosikymmenienkään jälkeen.

Mutta muistatteko ne Karin puoluehahmot? Kepulainen oli lihava isäntä, samoin kuin kokoomuslainen lihava pappi. Demari kuikelo haalarimies jne. Minkähänlaisia puolueiden pilakuvahahmot nyt olisivat? Hauska miettiä, mutta en oikein keksi, kun kaikissa puolueissa on kovin erilaisia kannattajia.

Kun on seurannut porvarijohtoista maailmaa läheltä ja vähemmän läheltä, alkaa väkisin itsekin kääntyä jälleen vasemmalle. Vaikka vasemmiston nousu näyttää tällä hetkellä huonolta, on se ainoa vaihtoehto hyvinvointiyhteiskunnan rippeidenkin säilyttämiselle.

PS. Katsottua. Varkauden citymarketin dvd-laarista löytyy aina jotain. Niinpä nappasin sieltä viime reissullakin dvd:itä mukaan. Georg Ots- elokuva oli aika surkea tapaus. Pääosan näyttelijä oli auttamattoman liian vanha roolinsa, joka kertoi pääosin Otsin nuoruuden vuosista. Kun häntä sanottiin 24-vuotiaaksi elokuvassa, ei voinut muuta kuin nauraa. Käsikirjoituskin jäi ohueksi. Ainoa positiivinen asia elokuvassa oli Otsin toista vaimoa esittänyt Anastasia Makejeva, joka veikin shown itselleen pääosanesittäjältä.

Katselin myös Platoonin. Ei se vaikuttanut niin paljoa kun sen näin ekan kerran. Aika karikatyyrimaisia hahmot olivat, mutta niin sotaelokuvissa yleensä. Tosin Stone itse Vietnamissa taistelleena tietää kai sodan hulluuden parhaiten. Charlie Sheen oli yllättävän hyvä viattomana sotilaana, mikä tietysti Sheenin myöhemmän elämän tuntien tuntuu koomiselta.

Ja kuvaan: Yhyy, kiharat lähti, kun kesätukka oli pakko ottaa, kun ei jaksanut hikoilla enää valkoisessa afrossa. Tässä se on onneksi vielä tallella.