Kolmannen kerroksen väkeä

Muutto on nyt sitten suurimmalta osaltaan ohi. Tavarat ovat suhtkoht paikallaan ja mieskin totuttautunut korkean ilman olosuhteisiin kolmannessa kerroksessa. Sälekaihtimet ovat vaihtuneet verhoihin ja sauna pikkuruiseen kylppäriin.

Muutto oli hässäkkää tietenkin, vaikka kaikki sujui hyvin. Kiitos kahden muuttoapurini. Olin harvinaisen stressittömällä tuulella vieläpä enkä siis romahtanut.

Muuttosiivous jo sinänsä oli tottumattomalle urakka, mutta hieno kämppä paljastui urakan alta vanhassakin osoitteessani. Melkeinpä silloin harmitti muuttaa. Kädet olivat setsuuria siivoamisen jälkeen, täytyy nostaa hattua ammatikseen siivoaville.

Mutta eipä se tavaroiden kanto kolmanteen kerrokseenkaan helppoa ollut, mutta sinne ne menivät. Nostanpa hattua myös ammattimuuttomiehille. Sen täytyy olla yksi fyysisesti raskaimmista ammateista.

Muuttohiacekin oli kelpo peli, siitä kiitokset Nuolitien Essolle. Uskaltauduin jopa pakun rattiin itse, siitä tuli mukavan miehekäs olo. Kessu huuleen ja kännykkä käteen niin olisin ollut jo kelpo pakukuski.

Kierrätyskeskus (ainakaan Vantaan) ei taida olla palvelualttiimpia paikkoja. Raijasin sinne vanhan parhaat päivänsä nähneen pesukoneeni (silti kyllä toimivan). Kun ilmoitin vastaanotossa, että minulla olisi pesukone tarjolla, niin ensimmäisenä tokaistiin " emme hae niitä". Kun selitin, että se on pakussa pihalla, komennettiin sohvalla lojuvat herrat sitä hakemaan. No, pääasia, että pääsin koneesta eroon.

Televisiokaan ei sitten toiminut, kun olisi pitänyt olla antennidigiboksi. Niin televisioriippuvainen olen, että tepastelin heti muuton jälkeisenä päivänä sellaisen Prismasta ostamaan heti puolen päivän jälkeen.

Mutta kaiken kaikkiaan pidän uudesta kämpästäni. Se on keskellä Tikkurilaa, mutta kauniiden lehtipuiden katveessa, keittiön ikkunasta näkyy upea vaahtera. Räystäässä minulla on naapureina talitinttejä. Kämpässä on myös hienoja lokeroita, joita ei enää uusista taloista löydy. Muutaman kuvan laitoin tähän mukaan. Harmi vaan, että sää oli illalla myrskyinen ja tumma.

Mutta en enempää piinaa muutollani. Seuraavalla kerralla lupaan kirjoittaa taas jotain asiaakin.

PS. Ai niin, piti sanoa, että oletteko huomanneet, että Vesa-Matti Loirista on vanhemmiten tullut uusi Suomen kansan taata. Häntä jumaloivat kaikki, vanhat ja nuoret. Hän on nyt sellainen Jumalasta seuraava taiteilija, joka ei voi tehdä mitään väärin. Tosin kolme viimeistä levyä ovatkin hyviä. Heti kun Vesku lopetti Uuno Turhapurot, mies nousi arvostetuksi taiteilijaksi kaikkien keskuudessa. Minulle hän oli ollut sitä jo aiemmin.