Nyt kyltteilemään

Ei viikkoa ilman Jari Sarasvuota ja Virpi Kuitusta. Vaikka molemmat kertovat välttelevänsä julkisuutta, he ovat julkisuudessa enemmän kuin usein. Kohua on herättänyt nyt Sarasvuon Kuitusen lenkkipolun varteen pystyttämät kannustuskyltit, jotka pian nimettiin lemmenkylteiksi.



Porua turhasta sanon minä. Jos rakastunut mies haluaa naiselleen pystyttää kylttejä, niin hän saa niin tehdä. Rakkaudettomat kateelliset ne vain haluavat pois. Suomessahan ei saa kukaan olla onnellinen, jos ei itse ole. Ja kuten kaikki tiedämme, nuoreen naiseen rakastuneelle keski-ikäiselle miehelle mikään ei ole mahdotonta.



On Sarasvuo saanut hyvääkin tällä kohullaan aikaan. Kyltit ovat tulleet takaisin. Perinteisesti kylteillä on Suomessa vain kielletty tekemästä jotain tai moitittu poliitikkoja, mutta nyt kyltit kannustavat ja rakastavat.

Näinhän sen pitääkin olla. Aikaisemmin rakkauskylttejä ovat pystyttäneet vain naimisiin menevät tien varteen opastukseksi vieraille ja useimmiten jättävät ne sydämenmuotoiset Jani ja Jenna -kyltit tien poskeen, kun tahdon on sanottu.



Mutta hei. Aletaan kaikki kyltteilemään. Pystytetään itsellemme työmatkan varrelle kannustuskylttejä. Tyyliin: Mari, vielä kaksi pysäkkiä ja olet perillä. Kylttejä voi liimata bussipysäkin lisäksi työpaikan käytäviin ja mikä parhainta vaikka työkavereihin. Kyltteilyn mahdollisuudet ovat oikeastaan rajattomat.



Ja aina jää mahdollisuus erokylteille.



Sarasvuo. Kiitos kun toit meille kyltit takaisin muuallekin kuin mielenosoituksiin ja kaiken kivan kieltämiseen.

---------------------------------------------------------------------------------------

Olen jo vanha likainen mies kun huomioin ennen pikkujoulukauden alkamista naisten alusvaatemainosten lisääntyneen radikaalisti lehdissä. On vaikka minkälaista rihmankiertämää tarjolla. Mutta mennäänkö sinne pikkujouluihin pitsihepeneet päällä, vaiko ovatko vain pikkujoululahjoja aamuyön tunteja varten?

----------------------------------------------------------------------------------------

Tämä on meille vähemmän viehättäville arkisille rakastuneille ja rakkautta kaipaaville... kerran junassa muuten istuin ravintolavaunussa kaljalla freukkareitten basistin kanssa. Ja hauskaa oli. Ravintolavaunuista pitäisi tehdä oma historiikkinsa. Vain saunassa ja tupakkahuoneissa yhteiskuntaluokat sekoittuvat yhtä kiitettävästi.



Rakkauslaulu rumille.