Pärjäile!

Eräs rouva kirjoitti hyvin eilisen Hesarin yleisönosastolla. Hän valitteli, että Suomi on pärjääjien maa. Täällä on pakko pärjätä, koska kukaan ei yksinkertaisesti auta sinua, jos ei tunne sinua. Jopa lapset jätetään pulaan isompien ryöstettäväksi ja muksittavaksi, kuten rouvalla oli itselleen käynyt lapsena.

En olisi enempää voinut olla tuon rouvan kanssa olla samaa mieltä tästä sairaasta pärjäämisen pakosta.

Olen aina kummastellut tätä suomalaista pärjäämisen kulttuuria, joka vielä tuntuu kovenevan, mitä vauraammaksi yhteiskunta muuttuu yleisesti ottaen. Kaikkihan eivät tietenkään voi pärjätä, kuten tiedämme. Jopa vanhuuden heikkous on ihmisen omaa syytä. Miksi et ole elänyt terveellisemmin, niin olisit nyt paremmassa kunnossa?

Kun yhteiskunta aikoinaan otti vastuun heikommista ja sairaimmista Suomessa huokaistiin helpotuksesta. Nyt kun yhteiskunnan apu vähenee (ainakin tulevaisuudessa) syytetään ihmisiä itseään ongelmistaan. Olenhan minäkin pärjännyt, ei minullakaan ole helppoa ollut. Miksi siis sinä et pärjää?

Ainoastaan joitakin lapsia varjellaan kaikelta pahalta aivan kuten yhtä söpöjä lemmikkielämiäkin. Meille rumemmille ja vähemmän tunteita herättäville otuksille ei ole kyllä myötätuntoa tai apua luvassa. Vaikka emme itsekään auta, oletamme kyllä saavamme apua.

Sana pärjäile kertoo kaiken. Tätä toivotusta käytetään Suomessa yleisesti silloin kun vaikkapa lopetetaan puhelu tai jonkinlaisena myötätunnon osoituksena, kun joku on kiusallisen kauan kertonut ongelmistaan ja haluaisimme päästä tilanteesta pois. Mutta miten olisi vaikka myötätuntoisempi kysymyssana: Pärjääthän?

Suomessa on tapana etsiä kaikkiin ongelmiimme syitä sota-ajasta ja kovista ajoista ennen hyvinvointivaltiota. Todennäköisesti tätä pärjäämisen pakkoakin selitetään sillä, että sota-aikana oli kovaa ja että täytyi pärjätä. Totta, mutta sama pärjäämisen etiikka on sitten tämän teorian mukaan käytössä työelämässä ja yksityiselämässä.

Suomessa on yksin pärjääminen viety niin pitkälle, että osa kansalaisista ei edes halua, että heitä autetaan. Pärjääminen ja kitkuttelu tuskissaan on kunnia-asia. Ei tartte auttaa, minähän en sossuun mene. Pärjääminen kun on kunnia-asia.  Mutta ei tälläistä pärjäämisen pakkomiellettä ole missään muualla kuin Usassa ja Kauko-Idässä Suomen lisäksi.



En usko, että Suomessa koskaan on oltu oikeasti yhteisöllisiä ja autettu toinen toistaan. Kovat ajatkin ovat yhdistäneet vain kovien aikojen ajaksi. Täällä Suomessa miltei nautitaan kun suurien haihattelija epäonnistuu tai joku ennen niin menestyvä tipahtaa alas hierarkiassa. Ja kun sieltä nousee, on ansainnut vasta asemansa ja hänestä pidetään suuresti.

Hänhän on pärjännyt yksin eteenpäin.

-----------------------------------------------

Lehdistön ihannepoika Timo Soini on hänkin päässyt negatiivisen uutisoinnin makuun. Perussuomalaiset eli kai yhtä kuin Timo Soini näytti, että hänkin osaa vanhojen puolueiden tavan toimia. Eli vedetään omien pussiin nimeämällä uskollisia virkoihin.

--------------------------------------------------

BB:n voitti sitten hieman yllättäen tämä herra eli Aso. Oikeaan osoitteeseen meni. Aso osoitti, että BB-talossa voi kasvaa henkisesti kuin yleensä suunta on ollut enemmän päinvastainen. Alun kangertelun ja typerän slummi-paratiisi vohkailun jälkeen BB:kin parani loppua kohti. Aso toi myös maahanmuuttajayhteisöille aika hyvää julkisuutta.

Kuva: www.bigbrother.fi