Tulkoon Naisten valtakunta

Jo yli vuosi sitten kirjoitin Lasten valtakunnasta. Päätin käännellä jälleen asiaa ja pohtia, mitä jos koittaisi Naisten valtakunta. Siihenhän ei välttämättä aikaa edes kulu kauaa, koskapa naiset opiskelevat ahkerammin, eivätkä yksinkertaisesti kuole niin nopeasti kuin miehet. Heillä on siis meitä miehiä enemmän pelivaraa.

Perinteisesti maailman oletetaan olevan miesten hallussa ja jos valtaa mitataan parlamenttien jäsenten sukupuolijakauman mukaan, niin näin onkin. Talouselämän superjohtajistakin valtaosa taitaa olla miehiä. Julkisissa palveluissa naisjohtajia tosin riittää, mutta julkisten palveluiden johtajan hommat ovatkin puurtamista vailla kiitosta.



Naisten valtakunniksi valtiot ovat muuttuneetkin ajoittain. Nimittäin sota-aikoina. Silloin naiset ovat tehneet "miesten töitä". Sotien jälkeen miehet ovatkin joutuneet näkemään vaivaa saadakseen naiset taas ruotuun. Sotien jälkeen naisia on luonnollisista syistä väestöllisesti enemmänkin.



Eipä tämä Naisten valtakuntani mikään uusi idea ole. Televisiosta tuli se huonompaa huonompi tosi-tv-sarja, jossa naiset hallitsivat saarta miehet alamaisinaan. Se ei kuulemma edes kelvannut esitettäväksi missään muaalla kuin Suomessa.



Täysin naisten hallitsemia ns. matriarkaalisia yhteisöjäkin löytyy. Muistan nähneeni dokumentin Kiinan ylänkömailla elävästä heimosta, joissa perheitä johtivat naiset. Miehet kävivät vain öisin vierailulla ja asuivat koko ikänsä lapsuuden kodissaan. 

Ja muistamme kaikki suomalaisen Niskavuori-saagan, jossa vahvat emännät tekivät päätökset kun isännät rellestivät hameiden perässä ympäri kylää. Suomessa eletään kaikista erilaisista näkemyksistä huolimatta perheissä sekavallan aikaa tätä nykyä. Miehet ja naiset tekevät päätöksiä perheissä. Vaihtelu voi perhekunnittain tietysti olla suurta.



Miehet tuntuvat samaan aikaan sekä pelkäävän naisten hallitsemaa maailmaa että jotenkin myös kiinnostuvan ajatuksesta. Naissoturikansa Amatsonit keikkuvat vieläkin historian hämäristä nykyaikaamme. Historia tuntee myös ihan oikeitakin naisjohtajia ja merkittäviä sellaisia. Esimerkiksi vaikka Elisabeth I, Katariina Suuri, Kleopatra, Margaret Thatcher ja vaikkapa Angela Merkel.



Amatsoneista puheen ollen (anteeksi vertaus) naissotilaiden tulosta väännettiin kättä Suomessakin 90-luvulle asti. Samoin naispapeista, vaikka Ruotsissa valittiin jopa jo lesbopiispa. Silloin kun itse olin armeijassa 90-luvun lopulla, naisten aliarvostaminen sotilaana oli hyvin yleistä. En tiedä, mikä tilanne on nyt. Osa miehistä on hieman pelännyt naisten astumista perinteisesti miesten hoitamiin ammatteihin.



Yleensä julkisuudessa puhutaan naisten hoitavan pienipalkkaisimmat työt erityisesti hoitoalalla, näin tietysti pääosin onkin. Toisaalta valmistuvista lääkäreistä on ylivoimainen enemmistö naisia. Ja ala toisensa jälkeen muuttuu naisvaltaisemmaksi. Usein olen kummastellut, että mihin ne miehet sitten häviävät. Jossainhan niidenkin täytyy olla. Olen myös käsittänyt, että maahanmuuttajanaiset ja erityisesti varmaan maahanmuuttajatytöt sopeutuvat maahanmuuttajamiehiä paremmin ympäröivään yhteiskuntaan, mikäli heitä ei yritetä siinä estää.



Elämme siinä  vaiheessa yhteiskuntakehitystämme, että automaattisesti nuori naispoliitikko ei kiillota ja pelasta enää puoluetta, niin kuin SDP:ssä ilmeisesti luultiin Jutta Urpilaista valittaessa. Ei nuori menestyvä naispoliitikko ole enää ihmeellinen asia, mutta nuori menestyvä miespoliitikko alkaa jo olla.

Ja esimerkiksi Vihreät ovat aika täysin naisten hallinnassa, että tämä tosi-asia melkein jo karkottaa tavallisia miehiä Vihreistä. Toisin ovat asiat vaikka Kokoomuksessa, jossa Kokoomuksen naisvaltuutetut yleensä istuvat hiljaa valtuuston kokouksessa, kun miehet puhuvat. Eli vaihtelua siis riittää.

--------------------------------

Eilen kävimme sisarusteni kanssa katsomassa yli 80-vuotiasta isoisäämme Meilahden sairaalassa. Uskomatonta, miten pirteä ihminen voi olla, vaikka on happiviiksissä. Keuhkolaajentuma kun on seurausta lasinpuhaltajan työstä. Hän väsytti itsensä lopullisesti omaishoitaessaan isoäitiäni. Ja olisi hakemassa isoäidin nytkin luokseen, jos voimat vain riittäisivät.



Kuinkahan moni aikamme nuorista ja nuorista aikuisista tai edes keski-ikäisistä olisi valmis omaishoitajaksi. Nykyisin kun jätetään kumppani jo vääränlaisten vaatteiden takia.

---------------------------------------------



Luettua: Thomas Mann: Wälsungien veri. Olen aina pitänyt Thomas Mannia hieman pitkäpiimäisenä kirjailijana, mutta tämä hänen nuoruutensa novellikokoelma muutti mieleni. Vilhelmin ajan Saksan hän kuvasi viehättävän rappeutuneena ja kuten nuorelle kirjailijalle sopii henkilöhahmot ovat päähänpotkittuja, omituisia kuvatuksia.

---------------------------------------------------

Hesarin verkkosivuilla oli sellainen jännä laite, jossa saattoi tehdä Picasso-näyttelyn kunniaksi oman kollaasin. Tässä omani. Eihän tässä mitään järkeä ole, mutta niin ei ole elämässäkään pääsääntöisesti.