Ajatusten loikkarit

Tämän viikon uutispommi oli kansanedustajien torkkupeittojen lisäksi Uusipaavalniemen loikkaus kepusta persuihin. Yllätyshän tämä veto oli, vaikka persuissa tuskin kieltäydytään uusista tulokkaista, varsinkin jos nämä ovat suhtkoht täyspäisiä.

Uusiksen loikkaus on esimerkki siitä, miten kapeaa itsenäinen ajattelu saa Suomessa olla. Jos lähdet johonkin puolueeseen tai liikkeeseen mukaan sinun täytyy olla varma, että tässä ajattelussa pysyt elämäsi loppuun asti. Ja sinun täytyy olla varma, että myös muutat ajatteluasi sen mukaan, miten puolueesi tai liikkeesi ajatteluaan muuttaa.

Suomessa on äärimmäisen vaikeaa toimia missään ryhmässä. Täällä ryhmä kun ryhmä luo nopeasti omat sääntönsä ja johtohenkilönsä, joiden mukaan sinun on toimittava. Joko alistut tai jäät sivuun. Mitään välimuotoja ei ole.

Tottelemattomien rangaistus on kova. Puolueloikkarien ura tyssää useimmiten loikkaukseen. Jopa kansa on niin opetettu ajatusten muuttumattomuuteen, että minkäänlaista muutosta ei suvaita. Tämä tänä päivänäkin, vaikka suurin osa kansalaisista äänestää henkilöä, eikä puoluetta.

Minusta ajatusten muuttuminen edustaa ihmisessä kehitystä. Jos ihminen ei koskaan muuta ajatteluaan tai jopa ideologiaansa, se se vasta pelottavaa onkin. Silloin ihminen mitä todennäköisemmin valehtee muille tai vähintäänkin itselleen.

En kiistä, etteikö poliittisiin loikkauksiin liittyisi myös henkilökohtaisen hyödyn tavoittelua. Pienemmässä ryhmässä on useammin erilaisille näkemyksille liikkumavaraa, vaikkakin todellista valtaa pienempien ryhmien kautta ei saa. Julkisuutta kylläkin.