Luettua: Liian lempeä mies: Yksinhuoltajaäiti paljastaa pedofilian hirvittävät kulissit

 

Luen aika harvoin rikosromaaneja, mutta rokkari-kirjailija Kauko Röyhkän ja ex-poliisi Anneli Aunolan kirjoittama Liian lempeä mies teki poikkeuksen. Onneksi. 

Liian lempeä mies ei ole vain murhaajan jännäämistä. Yksi sellainen kyllä tapahtuu. Hyvin yllättävässä kohdassa yllättävälle henkilölle. Konnien henkilöllisyyskin selviää heti. Silti kirjassa on imua, vaikka aihepiirinä niinkin rankka kuin pedofilia. Mielestäni pedofilia on ollut aika harvoin kirjallisuudessa käsittelyssä, vaikka sen vaikutus ihmisiin on tyrmistyttävä. 

Kirjan pääkyttä, rikoskonstaapeli Alisa Aho, on arkeen typertynyt yksinhuoltajaäiti, jonka syliin pedofiliaringin tapaus tietenkin ajautuu. Suomea ankeuttaa samaan aikaan 90-luvun lama, kun vahingossa pedofiliaringin vyyhti selviää. Niin ja onneksi, Alisa löytää rakkauttakin.

Kirjan pääkonna on taas hyytävän julma,  tunteeton, lähes petomainen rikas bisnesmies Werner, joka ei jää kiinni, mutta ei huolta, saa kyllä maksaa teoistaan kun jaksaa vain lukea kirjan loppuun asti.Hän pyörittää  pedofiliarinkiä ja kurittaa enemmän tai vähemmän typeriä alaisiaan.

Liian lempeä mies on kiehtova yhdistelmä rikosromaania ja henkilöidensä sisäisen maailman tutkailua. Itse konnatkaan eivät ole vain konnia, vaan heidän elämäänsä avataan jopa lapsuuteen asti. Pedofiilit eivät vain ole syntyneet pedofiileiksi vaan he ovat ihmisiä kaikesta julmuudestaan huolimatta.

Kirja ei ole myöskään pelkkää mielikuvituksen tuotetta, vaan tapauksella on esikuvansa oikeassa elämässä Aunolan poliisiuran ajoilta. Se tuo kirjaan lisää uskottavuutta.  

Aunolan kirjoittajakumppaniksi kutsuttu Röyhkä on puolestaan varmasti tuonut kirjaan lisää terävyyttä ja omaperäisyyttä, vaikka en tietenkään tiedä, kuinka iso osuus kirjaan Röyhkällä on. Ilmeisesti yhteistyö on sujunut hyvin, sillä Liian lempeä mies on kirjasarjan aloitusromaani. 

Itse suosittelisin kirjaa niillekin, joita rikosromaanit eivät ole kiinnostaneet. Eivät ne minuakaan ole kiinnostaneet, vaikka toimittajan uran aikana olen kirjoittanut rikosjuttujakin. Tämä kirja toimii, eikä kyllästymisen tai kesken jättämisen tunnetta tullut.