Kirja-arvostelu: Päivä on tehnyt kierroksensa - Väinö Linna muistelee: Linna oli Suomen kirjallisuuden suuri yksinäinen
Niin erinomaisesti hän kirjoissaan Tuntematon sotilas ja Täällä Pohjantähden alla onnistui kuvaamaan suomalaista sielua. Itse luin hänen tuotantonsa pääosan jo 10-vuotiaana.
Linnan ennenaikaisen väsähtämisen ymmärtää. Linna ei kirjoittanut enää romaaneja Täällä Pohjantähden alla -sarjan jälkeen. Hän todella latasi kirjoihinsa kaikkensa. Sen näkee tekstistä, joka imee ihmisen mukaansa, vaikka ei ole elänyt kuvailtavaa aikaa.
Hänen tuotantonsa jäi silti vajaaksi, sillä kirjalliset suurtyöt imivät hänen voimansa ja luovuutensa tyhjiin. Muun muassa tästä Linna avautuu Panu Rajalan haastattelunauhoista toimittamassa elämäkertakirjassa. Itse Linna ei merkinnyt muistiin historiaansa eikä kirjojensa historiaa.
Rajalan toimittamaa kirjaa voikin pitää eräänlaisena kansallisaarteena. Hän on erinomaisesti onnistunut toimittamaan nauhat kirjalliseen asuun, vaikka toisto väkisin vaivaa. Täytyy muistaa, että haastattelujen aikana Linna oli keski-iässä, mutta jo huonossa kunnossa. Rajala on aiemminkin toki tehnyt eläviä ja toimivia kirjailijahistoriikkeja.
Linnan nousu kirjallisuuden huipulle on yhden miehen sota. Vailla minkäänlaista kulttuuritaustaa hän opiskeli itse itsensä kirjailijaksi varsin köyhistä oloista. Sota teki Linnasta kirjailijan ja varsinkin tähden Tuntemattoman sotilaan jälkeen, mutta myös traumatisoi häntä. Alikersantti Linna menetti tykistöiskussa koko ryhmänsä.
Linna vetää haastatteluissa tarkan rajan siihen mitä puhuu. Hän puhuu kirjoistaan ja sukunsa historiasta, mutta mitään muuta henkilökohtaista ei kuin sairautensa. Se oli tietysti tapanakin Linnan aikoina. Niin henkiset tai fyysiset.
Linna kärsi työurakan jälkeen niin huimauksesta ja sydänogelmistakin. Välillä sekoaminenkin oli lähellä, mutta suomalaisen miehen tapaan hän selätti henkiset haavansa lopulta yksin.
Linnasta jääkin kuva ulkopuolisena. Hän ei ollut lopulta duunari, mutta ei herrakaan. Hän oli kirjallisuuden suuri yksinäinen.
Minulle reservinupseerina Linnan tärkein viesti oli/on se, mitä hän kirjoittaa suomalaisten miesten johtamisesta. Ääripäinä tietysti Tuntemattoman Lammio ja Koskela. Ryhmällä, vaikka pienelläkin, omilla aivoillaan ajattelevia ammattilaisia pystyy saamaan paljon enemmän aikaan kuin suurella ryhmällä autoritaarisesti johdettuja eli päähänpotkittuja alaisia. Tämä ei tunnu monille nykymaailman lammioille, yleensä naisoletettuja, avautuvan koskaan.
VastaaPoistaSuomalaisia ei tosiaan johdata huutamalla ja käskyttämällä, yleensä asettuvat vastarintaan.
Poista