Tämän hetken hulluuksia ja tekopyhyyksiä osa 150

Tervehdys aitoja ja muureja puuhaavaan Eurooppaan. Unohtunut on Trumpin kritisointi muuripuuhista siirtolaisten toppuuttamiseen, kun itse EU puuhaa samaa. 

Puolakin on nyt taas kuuminta hottia, kun hoitaa likaisen työn muiden EU-maiden puolesta. Ja miksei Lukasenka lennätä siirtolaisia Usaan, se olisi oikea osoite Lähi-idän kaaoksen aiheuttajana. 

Suomi toki avaa rajansa mielellään Lukasenkan kostoretken uhrien kustannuksella, mikäli Venäjä vain ymmärtää avata Suomen rajan siirtolaisille ja turvapaikanhakijoille, siitäkin huolimatta, että Irakista on itsekin sanottu eräästä lähteestä, että nyt EU:n rajoja kolkuttelevat eivät ole varattomia ja uhattuja vaan varakkaista perheistä.

Mutta yltäkylläisyydessä täällä elämme, ainakin jotkut. Täällähän ei kouluruoka kelpaa edes nirsojen lasten ruoaksi. Kuitenkin he ovat syyllistämässä aikuisia ilmastonmuutoksesta lähikaupasta ostettu karkki suussa välitunnilla, vailla omia ideoita ilmastonmuutoksen torjuntaan. 

Mutta nykypäivän kapinallisuutta on jo se ainakin naisilla, että jättävät kainalokarvansa ajamatta ja lataavat sitten voimaantuneena someen kuvan kainalokarvoistaan. Tämä on kuulemma patriarkaatin vastustamista, ikään kuin ketään kiinnostaisi, onko naisilla kainalokarvat tai ei. Ei ainakaan minua.

Kamppailee sitä meidän evankelisluterilainen kirkkokin nuorison ja vaativan aikamme kanssa. Ja oikeastaan kaikkien kanssa, kun kirkosta erotaan edelleen kiihtyvää tahtia. Epätoivossaan kirkko on lähtenyt mukaan Pride-kulkueisiin ja nyt fanittaa avoimesti elokapinallisia. 

Kirkosta lähtee konservatiivisimmatkin jäsenet pois. Mitä jää jäljelle, ajanhenkeä kumarteleva savijättiläinen, joka kumartelee jokapuolelle. Sääli. Sillä kirkko tekee hyvääkin työtä.

Mutta ei tästä kaikesta tekopyhyydestä sitten enempää. Ja mitäpä näistä, kansaa kiinnostaa enemmän Tanssi tähtien kanssa ja Linnan Juhlat.