Kirja-arvostelu: Irwin Goodman - Kansan taiteilija: Irwin oli jäädä henkiin viimeiseltä reissultaan

 

Luulisi, että Suomen rakastetuimmasta rentusta, Irwin Goodmanista olisi jo kaikki kirjoitettu. Kimmo Miettinen on kuitenkin onnistunut löytämään uutta Irwin-saagaan kirjassaan Irwin Goodman - Kansan taiteilija.

Irwinin tunteneet muistelevat miestä pääosin positiiviseen sävyyn. Näin ei olisi nykyään, sillä Irwin tuomittiin rattijuoppoudesta useampaan kertaan ja vieläpä alaikäisen kanssa muhinoinnista. Enää tuollaisia virheitä ei annettaisi anteeksi. Irwin sai anteeksi, hän oli omalla tavallaan elämänsä ajan kansan kuva. 

Onneksi muutkin ovat Irwiniä muistelleet kuin viime vuonna mennyt Irwinin aisapari Vexi Salmi. Irwin muistetaan rakastettavana renttuna, joka ei törttöilyistään huolimatta onnistunut tuhoamaan kaveruussuhteitaan totaalisesti. Sikäli ihme, sillä välillä Irwin teki ohareita, mutta omalla tavallaan hän oli lojaali ystävilleen. Irwinille sallittiin sellaista, mitä ei muille kavereille sallittaisi.

Irwin jäi rentun roolinsa vangiksi, jos hän tuli selvin päin keikalleen, niin siitäkin vittuiltiin. Onhan Irwinissä myös tummia sävyjä, kuten se, että hän luuli jotenkin olevansa veronmaksusta vapautettu. Ja tietenkin ankara ryyppääminen, vaikka kotona odottivat pienet lapset. Irwin oli aito kapinallinen, joka todella hankasi oravanpyörää ja yhteiskuntajärjestystä vastaan. 

Kirjassa on aivan uuttakin tietoa. En esimerkiksi tiennyt, että Irwinille saatiin pulssi vielä sen viimeisen keikkareissun jälkeen sairaalassa. Ennen aikojaan vanhentunut kroppa ei sitten kuitenkaan jaksanut enää pitää sykettä yllä. Irwinillä oli myös kuukauden mittaisia selviä kausia, vaikka Irwinistä on annettu kuva, että hän oli jokaikinen päivä kännissä.