Kun koittaa maksun aika

Joskus tulee sellaisia heräämisen hetkiä, jolloin tajuaa jotain oleellista oikeasti. Eilen sellainen tuli kun katsoin ykköseltä dokumentin Usan talouden syöksykierteestä. Maassa on jo kauan eletty velkarahalla, eikä loppua näy. Koko maan talous ja ihmisten elämä on perustunut valheeseen vauraudesta ja kuluttamisesta.

Ja näin taitaa olla asiat muissakin länsimaissa, joskin Usassa kaikki on suurempaa. Ei voida puhua edes taloudellista taantumasta, vaan velkarahalla elämisen kustannuksia maksetaan vielä vuosikymmenien päästä. Velkaraha on yhteiskuntamme pahimpia sairauksia, eikä sen pahuutta ole edes kaikessa pahuudessaan tajuttu.

Kaukana ovat ne ajat, jolloin pyhänä kunnia-asiana pidettiin, ettei mitään ostettu, ellei sitä voitu maksaa ilman velkaa. Rahaa säästettiin isompia hankintoja varten vaikka vuosikymmeniä ja piirongin laatikosta saattoi löytyä omaisille omaisuus kun vaarista aika jätti. Vanhat ihmiset kituuttavat vieläkin säilyttäen käytetyt jogurttipurkitkin, vaikka heillä olisi rahaa vaikka kuinka paljon.

Mikä meidät on ajanut elämään yli varojemme? Pankit ovat helppo syyllinen ja varmasti sitä ovatkin. Lainaa on annettu helposti ja sitä suorastaan tyrkytetään, kunhan olet töissä ja luottotietosi ovat tallella. En voi muistaa vuosikymmenien takaisia asioita, mutta muistelen, että ennen 80-luvun loppua lainaa ei noin vain pankista haettu. Yksi syyllinen on mainonta, joka tuottaa meille tarpeetonta tarvetta. Paras mainonta vaikuttaa meihin kaikkiin alitajuisesti. Se ärsyttää niitä mielihyvän keskuksia, joita meidän on vaikea hallita.

Tuhlaamisesta ja yli varojen elämisestä on tullut hyve. Olisiko kyse siitä, että ennen vauraus oli vain harvojen etuoikeus. Nyt kun vähemmänkin vauraat voivat lainarahalla elää keinotekoisessa vauraudessa, vaikka se todellisuudessa on muovipalatsi. On tietysti muistettava, että osa ihmisistä on hyvinkin valistunutta ja järkevää.

Ymmärrän kyllä, ettei nykyisin mitään isoja hankintoja voi maksaa käteisellä. Velkaa on pakko ottaa. Jonkun vain täytyisi kertoa, ellei itse tiedä, onko hankinta oikeasti tarpeellinen ja onko siihen oikeasti varaa ilman vuosikymmenien velkataakkaa.

Kulutusluottoja ihmiset taitavat ottaa, koska haluavat elää unelmaa. Velalla saa ostettua hetkeksi itsensä kauniiksi ja koreaksi, pois arkipäivästä. Minusta kulutusluotot voisi kieltää lailla. En näe niille mitään tarvetta. Ne ovat täysin bisnestä, ja vielä häikäilemätöntä sellaista.

Kulutusluottoihin on ajanut sekin, ettei kaikilla ihmisillä tunnu olevan ymmärrystä rahan arvosta. Ennen palkkapussi vietiin kotiin oikeina seteleinä ja katseltiin niiden huolestuttavaa hupenemista. Nyt numerot ovat vain numeroita ja sellaisena pysyvät. Luottokortit ovat hävittäneet viimeisenkin tolkun. No, se pitää maksaa vasta sitten myöhemmin.

Maksun aika valitettavasti vain tulee ennemmin tai myöhemmin ja sitten huudetaan yhteiskuntaa apuun, kun ei selviä kulutusluotoistaan. Suomessa ei vielä ole noussut lainarahojen vastaisia matkasaarnaajia kuten Usassa, jossa ongelma on paljon pahempi kuin Suomessa. Tarvetta olisi, ennen kuin unelma romahtaa tuhoisin seurauksin.

Huolestuttavinta on, että velkarahalla eivät elä pelkästään yksityishenkilöt. Valtiot velkaantuvat, kunnat velkaantuvat, melkeinpä kaikki yhteisöt velkaantuvat. Jo peruspalveluita rahoitetaan kunnissa velkarahalla investoinneista puhumattakaan. Jossain vaiheessa nämä laskutkin tulevat maksuun. Ihmiset haluavat kyllä palveluita, mutta kun niihin ei oikeasti olisi varaa.

PS. Tänään tein töissä tiedotteen eräästä väitöskirjasta, joka käsitteli psykiatristen potilaiden oikeuksia. Luulin, että pakkokeinot ovat mennyttä aikaa hoidossa, mutta näin ei ole. Lukaiskaa.

Muuten, mistä kaiken maailman mielihaluja tulee. Nyt minun on tehnyt jo useamman päivän mieli bratwurstia jostain käsittämättömästä syystä...