Pop-museoon

Populaarimuseon verkkomuseo Pomus.net on puuhaamassa Vantaan Ylästöön suomalaisen populaarimusiikin museota. Itse olin hieman yllättynyt kun asiasta kuulin, ettei sellaista ole. Löytyyhän Suomesta jopa Lenin-museo.

Sehän on kansallinen häpeä, kun ajattelee, miten paljon populaarimusiikki vaikuttaa ihmisiin, ettei museota löydy. Populaarimusiikin ikonit, elävät ja kuolleet, ansaitsevat kyllä museonsa. Ylästö on paikkana hieman syrjäinen, joten kansanjoukkoja sinne lienee turha toivoa. Mutta se ei käsittääkseni ole tarkoituskaan.

Saadaankojan meille Suomeenkin sellainen iskelmä/rock Hall of fame, mikä Amerikasta löytyy. Amerikassa idea on vain vesitetty kun sinne huolitaan jo sellaisia, jotka eivät vielä mitään legendoja ole.

Mitä kaikkea museosta sitten löytyisi? Miten olisi vaikka Juicen silmälasit, Dave Lindholmin kitara, Andy McCoyn legot, Dannyn esiintymispuku tai Irwinin lännenhattu. Tässä näin alkajaisiksi.

Museo nostaisi populaarimusiikin virallistakin arvostusta. Kansan arvostushan sillä jo on. Sinänsä populaarimusiikki pärjäisi ilman museotakin. Parhaat osat populaarimusiikista jäävät elämään siinä missä klassisenkin.

Kansakunnan iskelmän kantaisä Topi Kärki sanoi hyvin eräässä haastattelussa, että klassisessa tehdään huonoa siinä kuin populaarimusiikissakin, mutta klassisen surkeuksia ei muistella. Topi totesi myös, että lopullisen tuomion hitistä antaa kansa. Hyvin sanottu. Populaarimusiikin tarkoitus nimittäin on olla kansan ääni ja vaikuttaa kansan tunteisiin, vaikka tarkoituksensa välillä hukkaakin. Populaarimusiikki on tunteiden kieltä.

Kasvatuksellinen tarkoitus museolla olisi. Aika harva tuntee suomalaisen musiikin historiaa ennen sota-aikoja. En ainakaan itse tunne. Tai oikeastaan ennen Davea, Juicea ja kumppaneita. Artistit tunnetaan paremmin, mutta sanoittajia ja säveltäjiä ennen rock-aikaa huonommin. Sen jälkeen homma on usein hoitunut ainakin rockissa samasta suusta ja kynästä. Iskelmä heijastaa aikaansa ja hyvin valitut palat avaavat historiaa paremmin kuin sata kirjaa. Kuunnelkaa vaikka Irwinin biisejä.

PS. Musiikista puheen ollen. Naapurustosta on viime aikoina alkanut kantautua kammottavan epävireistä pianonsoittoa. Ja aina iltaisin ja viikonloppuisin. Kaupunkilaisena en tietenkään voi mennä soittamaan ovikelloa. On kestettävä ja kuunneltava.

Netissä on paljon ns. muotiblogeja, jotka perustuvat siihen, että blogin kirjoittaja kuvaa itseään päivittäin erilaisissa vaatteissa. Ovat erittäin suosittuja. Olen harkinnut vastavetona perustavana antimuotiblogin. Pukeudun joka päivä samoihin vaatteisiin, eroottisena vetoneulana olisi mahdollisuus nähdä minut pyjamassa ja reinoissa. Neuleohjeita en anna.