Valoa kansalle ja muita tarinoita

Eilen (lauantaina 27.3.) vietettiin WWF:n Earth Hour -päivää, jolloin valot olisi pitänyt sulkea tunniksi. No, valot menivät kiinni useammiksin tunniksi. Minulla valottomuus ei tuota ongelmia, sillä kesällä ne ovat päällä tuskin koskaan ja talvellakin vain, jos niitä oikeasti tarvitsen. Olen kesän lapsi, mutta viihdyn hämärässä ja pimeässä. Itse asiassa silmäni eivät oikein siedä kirkasta valoa. Onneksi en sentään vampyyri ole.

Sinänsä Earth Hour -tapahtumat ovat kannatettavia, mutta luonnollisesti auttamattoman riittämättömiä. Valot ovat vain yksi sähkön kuluttaja. En tiedä tilastoista, mutta sähköä luulisi kuluvan paljon enemmän muuhun valoon, ainakin länsimaissa valotekniikka on kehittynyt viime vuosina. Suurin kauhu maapallolle onkin kehitysmaiden valoistuminen, mihin heillä on oikeus.

Valot kyllä palavat turhaan. Jossain joku kirjoitti, että länsimaissa kaikki pitää valaista. Pienintäkään läikkää ei saa jäädä toimistosta valaisematta. Ja jos katulamput ovat hieman totuttua kauemmin kiinni, syntyy äläkkä, että taas se kaupunki säästää. Kauppakeskukset näkyvät ilmaan varmaan kilometrien korkeuteen. Kaupoissa jokainen millimetri valaistaan, ettei mikään tuote jäisi vahingossa näkemättä.

En tiedä johtuisiko valoilla räköttäminen sekin siitä, että ennen Suomessa kyhjötettiin savupirtissa savussa päreen valossa. Nyt sitten valaistaan senkin edestä. Kehitysmaissa on kuulemma se etu, että he voivat siirtyä päreistä suoraan energiapiheihin led-valoihin.

Valot kuvastavat edistystä, niissä vanhoissa patohankkeissa aina sähköjohto vei vanhassa Neuvostoliitossa uljaan neuvostokansalaisen kotiin antamaan valoa kansalle. Kun valoa on joskus saanut tarpeeksi, on sitä ilman vaikea elää. Kaupunkien valot näkyvät kuulemma avaruuteen asti.

Pimeys on aina ollut taantumuksellista ja pelottavaa, jota vastaan pitää taistella. Se lienee saanut alkunsa jo ihmisen tarinan alusta. Pedot kun pysyivät loitolla, kun tuli keksittiin avuksi. Pimeys taas on takapajuisuutta, tietämättömyyttä. Ja ihmiset pelkäävät sitä yhä. Että pimeyden suojista ahdistelijat tulevat koloistaan ja iskevät viattoman kimppuun.

Hehkulamppu on ollut yksi ihmiskunnan suurimmista keksinnöistä joka tapauksessa, mutta ehkä senkin aika alkaa olla ohitse. Vaikea sitä on kuvitella aikaa, jolloin valo saatiin kynttilöistä ja öljylampuista. Sinänsä olen aina ollut elävän valon ja tulen ystävä, mutta silti.

PS. Putin-nuoret kävivät viikolla osoittamassa mieltä Sanomatalossa. Muutama Putin-nuori ei Suomessa pelota, mutta sai median massiivisen huomion. Sinänsä Suomessa ei vieläkään osata suhtautua Venäjään järkevästi. Tuskin Suomesta nyt ollaan Venäjän alusmaata tekemässä tai millään tavoin kyseenalaistetaan Suomen itsemääräämisoikeus.

Mutta ei Virossakaan ongelmia ymmärretä. On virolaisiltakin tyhmää olla tunnustamatta venäläisväestön huonompi asema Virossa. Nämä Putin-nuoret sen sijaan ovat Kremlin väkeä. Kremlin kanssa kinastelu on täysin turhaa. Venäjä pyytää yhtä varmasti anteeksi Neuvostoliiton aikoja kuin Japani omia sotarikoksiaan.

Autonomian ajan alkua on juhlittu Porvoossa. Kuinka paljon Venäjästä loppujen lopuksi jäi Suomelle, kun Suomi itsenäistyi? Ainakin vaikea Venäjä-suhde, jonka kaltaista ei Ruotsiin ole syntynyt, vaikka suomalaisilla oli huomattavasti enemmän vapauksia autonomian parhaimpina aikoinan kuin Ruotsin alusmaana.

Ja sitten Matti V.... mitäs tähän oikein enää sanoisi... hyvä, että suomalaiset oppivat lisää seksiasentoja....

Viikonloppuna muuten törmäsin taas hyvin suomalaiseen pihamarttyyriin. Miksi täytyy lähteä lakaisemaan katuja lumipyryssä, kun sitä ei kukaan ole pyytänyt tekemään ja tiuskia sitten, että eihän sitä kukaan muukaan tee.