Ian Kershaw: Hitler

Luulisi, että Adolf Hitleristä ei löytyisi enää mitään kirjoitettavaa. Mutta löytyy kyllä. Brittiläinen historioitsija Ian Kershaw löysi yli 900-sivun verran Hitler -kirjassaan. Uskomatonta kyllä, esipuheessa mies ilmoittaa radikaalisti vielä lyhentäneensä kirjaa edellisistä painoksista.

Kirja kyllä vastaa kysymykseen, miten Hitlerin kaltainen persoona Saksan johdossa oli mahdollinen, mutta ei kirja mitään yllättävää historiaa tunteville tarjonnut.

Hitlerin yksityiselämään kirja ei uutta tarjonnut. Historioitsijat mielellään tosin pidättäytyvätkin historiaan vaikuttaneissa tapahtumissa, mutta historiakin muodostuu yksilöiden tarinoista. Kirjan perusteella sai sellaisen käsityksen, että Hitleriä ei tuntenut oikeasti kukaan.

Siihen on syynsäkin. Sen verran taitavasti Hitler sepitti itselleen oman elämänsä uudelleen. Hitlerillä ei ilmeisesti esimerkiksi koskaan ollut elämässään seksisuhdetta naiseen tai mieheen. Ei edes Eva Brauniin, jonka kanssa hän meni naimisiin ennen yhteistä itsemurhaa. Alkoholiin tai tupakkaan tämä kasvissyöjä ei myöskään koskenut.

Kirja vahvisti kuvaa Hitleristä raivoavana ihmispetona. Hitler oli joko tai -ihminen, ja tämä ominaisuus ajoikin sitten koko Saksan kansan tuhoon toisessa maailmansodassa. Ironista kyllä, itävaltalaissyntyisen Hitlerin suurin missio oli elämässään palauttaa Saksan kunnia hävityn ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

Kiitosta kirjalle voi ja täytyy antaa kuvauksesta Hitlerin valtaannoususta. Hitler toki janosi valtaa kaikin voimin, mutta kun perusluonne oli Hitlerillä loppuun asti boheemin kaksijakoinen, valtaan hänet nosti lopulta Saksan poliittisen järjestelmän hajanaisuus ja tehottomuus. Miestä ei yksinkertaisesti osattu tai oikeastaan ymmärretty pysäyttää, ennen kuin oli liian myöhäistä.

Ja kun valtaa tuli, yksinvaltaa tuki Hitlerin suosiosta keskenään kilpaileva hovi, jonka toimia kirja hyvin kuvaa. Älykkäin hovista oli lopulta satoja tuhansia pakkotyössä tapattanut Albert Speer, joka ymmärsi pyytää anteeksi ja loi siten nahkansa uudelleen. Elostija Göringkin ryhdistäytyi lopulta ennen kuin riisti itse henkensä ennen teloitustaan. "Viimeinen natsi" Rudolf Hess kuvattiin lähinnä hölmönä ja Joseph Goebbels fanaattisena Hitlerin palvojana.

Vaikka saksalaiset mielellään sodan jälkeen mainitsevat pakosta joutuneensa Hitlerin ikeen alle, Hitler oli todellisuudessa ennen sotia ja vielä vuoteen 1941 asti ennen tappioita erittäin suosittu. Tuo suosio sai ennestään messias-syndroomasta kärsivän Hitlerin lopullisesti sekoamaan. Hän yksinkertaisesti luuli menestyksen vuosien jälkeen, ettei voi tehdä mitään väärin. Varsinkaan kun hajanainen Eurooppa ei ollut siihen uuden sodan pelossa pystynyt.

Hitlerin järjettömään juutalaisvihaan kirja ei anna yksiselitteistä vastausta. Hitlerin taidemaalarivuosina juutalaiset kauppiaat olivat jopa hänen ainoita asiakkaitaan. Wien oli kuitenkin erittäin antisemitistinen paikka ja rasistisista lehdistä Hitler imi ilmeisesti vihansa.

Usein Hitleriä on pidetty hulluna, mutta kirjan mukaan hän ei lääketieteellisesti sitä ollut, joskin huomattavan epävakaa persoona. Hän ei ollut edes erityisen älykäs, mutta loistava puhuja ja muuntautumiskykyinen seuran mukaan. Hänessä oli aikaansa muokattua rock-tähti karismaa.

Kaikesta vallasta huolimatta Hitler lopulta jäi yksin täriseväksi ihmisraunioksi raunioituneeseen Berliiniin, jonka maalliset jäännökset tuhottiin lopullisesti 1970-luvulla. Viimeinen jäljelle jäänyt johtava natsi Rudolf Hess hirtti lopulta itsensä Spandaun vankilassa 1980-luvulla.

Mutta kuten tiedämme, natsismi elää yhä.