Kiukkuterapiaa

Vaikka komedioita pidetään hölmöinä, niissä on joskus hyvä juoni ja sanoma. Tässä yhtenä päivänä katselin Anger Managementin, joka on suomennettuna kai Kiukkuterapiaa.

Siinä Adam Sandlerin näyttelemää tahdotonta hissukkaa muokataan ilmaisemaan myös raivonsa ja pahastumisensa Jack Nicholsonin vähemmän hellässä huomassa.

Ja tyttöystävänä sopassa söpöilee kukas muu kuin Marisa Tomei. Hän miehen kiukkuterapiaan hommasikin, kun ei kestänyt katsoa hissukkamiehensä jatkuvaa nöyryytystä. Kukas muu sen miehen parantaakaan kuin nainen.

Elokuvaa katsoessa huomasin olevani itsekin kiukkuterapian tarpeessa. Vaikka pystyn kirjoittamaan vaikka kuinka ärhäkkää tekstiä ja kiukuttelemaan ihmisille, jotka tunnen hyvin, minun olisi opeteltava olemaan ilkeämpi, puolustettava itseäni ja mielipiteitäni raivokkaammin.

Harvoin pystyn pitämään puoleni päällekäyviä ja hallitsevia ihmisiä vastaan. Työssäni siihen pystyn, koska minulla on suojana ammattini suoma rooli. Mutta jos saan yksityiselämässäni huonoa palvelua tai muuta vastaavaa osakseni, tyydyn kohtalooni. Kärsin sisäänpäinkääntyneestä raivosta kuten Sandlerin näyttelemä hemmo.

Vaikka en ole äänekkäiden ja riehuvien tyyppien ystävä, on heidän elämänsä helpompaa kuin ihmisten, jotka kääntävät raivonsa sisälleen. Syystä tai toisesta raivo kääntyy vähemmän hyökkäävillä ihmisillä sisäänpäin. Ehkä he olettavatkin ansaitsevansa huonon kohtelunsa, koska eivät uskalla puolustaa itseään.

Tämä raivo on suomalaisten ongelma, varsinkin miesten. Ehkäpä siksi, että miesten oletetaan suojelevan etujaan aggressiivisemmin. Jos raivoa ja kiukkua pidättelee liian kauan, ei sen puhjetessa yleensä seuraa hyvää. Suomalaisten maailma on vain rakennettu niin monen erilaisen auktoriteetin nöyristelylle, että suurin osa luovii elämästään läpi hiljaa vaieten ja purkaa raivonsa niihin, jotka kenties hierarkiassa löytyvät vielä itseäänkin alempana.