Päiväkirja odottaa ulostuloaan

Uusi runokokoelmani on työkiireidenkin keskellä edistynyt yllättävän hyvin. Paraikaa kirja lepää sulatteluvaiheessa, ja palaan sen työstämiseen loppuvuodesta.

Kenties ensi vuoden alkupuolella saattelen sen painoon. Kustantajille en aio sitä lähetellä, koska se on aivan turhaa, eli omaa rahapussia on kaivettava. Nimikin kirjalla jo on: Jäisen maan päiväkirja.

Runokuvioista sen verran, että olen käännättämässä venäjäksi runojani, ehkä niitä nähdään vielä pietarilaisissa tai petroskoilaisissa kirjallisuuslehdissä.

Tässä muutama runo kirjasta:

Olettamus olemuksesta

Toinen bulldogeistani on kuollut ja
rakkaus huudattaa, odottaa vuoroaan.

Selviytyäkseen selviytyjät
nielevät pahan,
mutta eivät sylkäise oksennusta pois.

Minua seuraa olemus, ja
olettamus riittämättömyydestäni.

Se riittää estämään väkivaltaisen purkauksen,
muttei estä puhdistautumistani.

Ne, jotka jaksavat palata

Tuhkaa saarelta Atlantin keskeltä,
iloiseksi tulin.

Mitä me teemme sotimassa paikoissa,
joiden nimiä emme osaa lausua.

Kansalaiset,
totuus on lapsenkin lausuttavissa.

Antaako mikään toivoa
enemmän kuin joutsenet,
jotka jaksavat palata.

Pari pientä leipää

Elämä on sijoiltaan.
Pari pientä leipää vielä, ja
olen kuollut.

Mitäs minä tässä
odottelen,
että minut haetaan pois.

Työni ei jäänyt sijoilleen,
kunnioittakaa tekemääni leipää.