Ei perkele! Tuntematon sotilas jo 70 vuotta!

Lainasin Tuntematttoman sotilaan 70-vuotisjuhlapainoksen kirjastosta. Minä kun en aio enää kirjoja ostaa. Tuntematon on jo vankasti eläkeiässä, mutta ei kiinnostukseltaan. Se on yhtä vahvasti mukana yhteiskunnassa kuin syntyessäänkin. Varsinkin nyt, kun uusi suursota saattaa olla jo ovella.

Olen Tuntemattoman lukenut, jos en kymmeniä, niin lukuisia kertoja. Ensimmäisen kerran jo alle 10-vuotiaana, kerran jopa armeijassa. Ainoa kerta kun sain kantahenkilökunnalta kiitoksia muuten. Se on heittämällä vaikuttanut mihinkään enemmän kuin mikään muu kirja. 

Saattaa olla jopa että se laukaisi kirjallisuusharrastukseni, josta joudun nyt itse ja tekin kärsimään. Muuten en jaksa nyt analysoida kirjaa enempää, enkä sen merkitystä, sitä on tehty jo aivan järkyttävästi muutenkin. Ja kirjan merkityksestä varsinkin miespuolisille suomalaisille ei voi edes käsittää.

Olen myös kirjoittanut Tuntemattomasta lukuisia kertoja paitsi tähän blogiin, myös eri julkaisuihin. Harmittavin takaisku oli, kun Lukeminen.fi-sivuille aiheesta kirjoittamani blogikirjoitus oli poistettu, itse asiassa koko sivusto. En ehtinyt edess tulostaa kahden vuoden kirja-arvostelujani sieltä. Vieläköhän ne voisi jostain pelastaa, kun netissä säilyy kuulemma kaikki?

Kerran olin myös juttukeikalla Tuntemattoman sotilaan rylmentin JR 8:n jalanjäljillä. Se olikin erikoinen reissu ja kostea, koko bussin osalta. Ei nyt sentään kuin Petroskoin valtauksessa, kun suomalaiset löysivät viinavaraston. Mielikuvat kuitenkin kirkkaat tullia lukuun ottamatta. Mutta onhan tuosta jo aikaa. Meininki ehkä muuttunut, eikä itärajan taakse enää edes kunnolla pääse.

Vaikuttava kirja Tuntematon on aina kurn sen lukee, vaikka itse en ole mikään militaristi ja armeijakin kärsimystä kaltaiselleni herkkäsieluiselle ja kiltille ihmiselle, mutta ei ole kirjakaan militaristinen vaan pasifistinen toisin kuin monet luulevat.

Nyt en jaksanut sitä kuitenkaan lukea, sillä kirjoja odottaa jonossa. Tsekkasin vain juhlapainoksen uudet osat. Eihän juhlapainoksessa järisyttävän paljon ole uutta. 

Kansi ilmeisesti vaihdettu alkuperäisen väriseen. Valitettavasti myös aina yhtä kuivan Sauli Niinistön esipuhe löytyy, sotareitteja ja jokunen kuva. Ei nyt mikään mieletön arkistojen kaivelu. 

Ja joo löytyy se Hesarin kriitikon Toini Havun surullisenkuuluisa lyttäävä kritiikkikin. Mies on kadonnut historian hämärään toisin kuin Väinö Linna ja Tuntematon. Jörn Donnerin kritiikki Nya Presseniin oli mukaan liitetyistä kritiikeistä ehdottomasti paras. Kyllä Jörkka heti klassikon tunnisti 20-vuotiaana kriitikkonakin.