Kirja-arvio: Elli Lahtinen - Syyntakeettomat - Jätetään rangaistukseen tuomitsematta

Taas on vettä virrannut Vantaassa, enkä ole kirjoitellut tänne. Ei ole ollut mitään kirjoitettavaa. 

Tai no. Kirjamessuilla kävin, mutta siellä oli liikaa ihmisiä, edes muutama shotti salmiakkikossua ei auttanut. Enkä päässyt takaisin sisälle, kun kävin ulkona tupakalla. Minua ei siis sentään poistettu. 

Ja mitä minä siellä tekisinkään, kun kukaan ei suostu julkaisemaan kirjojani, niin ei ole pakkokaan. Eikä kukaan halua erikoisemmin minua tavata. Mutta syyntakeettomassa kunnossa en ollut.

Mutta asiaan jo ja niihin oikeisiin syyntakeettomiin. Kansahan hellii ajatusta, että mielisairaalaan passitetut murhamiehet pääsevät kuin koira veräjästä. 

Näinhän ei ole, sillä he lojuvat kauemmin siellä kuin vankilassa. Hoidon aikaa kun ei voi ennalta määrittää. Valtion mielisairaaloihin ei siis yritetä päästä teeskentelemällä hullua vain pikemminkin päinvastoin. 

Elli Lahtinen on podcastien kuuntelijoille tuttu Murhan anatomia Podcastista, mutta myös lääkäri. Varmasti hyvä lääkäri onkin verrattuna niihin lääkäreihin, joiden luona minä olen käynyt. Sen verran perusteellisesti hän selvittää syyntakeettomuuden syvintä olemusta. Välillä ehkä jo puuduttavan tarkastikin. 

Sensaatiomaista tekstiä etsivä lukija pettyy kyllä, sillä Lahtinen pysyy tiukasti asiassa käyttäen tietolähteenään asiantuntijoita eikä iltapäivälehtiä. Valtion mielisairaaloissa ollaan myös potilaina eikä vankeina, joten heitä koskee tiukempi salassapitosäännöstö. Eli esimerkiksi valtion mielisairaaloissa olevan haastattelu on kohtuullisen vaikeaa.

Kirjasta löytyy monia mediasta tuttuja tapauksisa, vaikka nimet ovat muutettu, joka tuntuu ehkä hölmöltä, kun nimet ovat jo olleet rankassa julkisuudessa aiemmin. 

Suomen oikeusjärjestelmä on sairaille ihmisille niitä inhimillisempiä, verrattuna esimerkiksi Usaan, jossa mieleltään järkkyneet heitetään tylysti tyrmään susien armoille. Suomenkaan järjestelmä ei pelasta tuomiolta vaan rangaistukselta. Ei kuitenkaan korvauksilta uhreille. Se on sitten eriasia, saako niitä koskaan.

Suomessa muuten kanssa luullaan, että jos väittää olevansa humalassa tai aineissa, se jotenkin lieventäisi tuomiota. Päihtyneenä olo ei tee ketään automaattisesti syyntakeettomaksi, vaikka päihderiippuvuuskin on sairaus. Useimmat syyntakeettomat kärsivät skitsofreniasta, johon toki on monesti yhdistettynä päihteet, kuten Suomessa usein käy. 

Syyntakeettomat toimii hyvänä oppaana aihepiiristä kiinnostuneille, mutta kuten sanoin, mikään helppolukuinen sensaatiokirja se ei ole usein sensatioidun aiheen ympärillä. Lahtinen oikoo monia kansan suussa kiertäviä vääriä käsityksiä lahjakkaasti.