Aikuisopiskelijaksiko?

Olen harkinnut alkaa jälleen opiskelemaan. Pahaksi onneksi minua vaivaa lievä pelko opiskelua kohtaan. Olen aina kokenut ahdistavaksi todistaa osaamista yhden tentin tai kokeen kautta. Sanottakoon sitä vaikka ramppikuumeeksi tai muuksi suorituspaineeksi.

Netistä löytyy paljon erilaisia vaihtoehtoja, linkkejä linkin perään, jotka vievät toinen toistaan hienommille oppilaitosten sivulle. Minua mietityttää myös miten ehdin opiskella työn ja kaiken muun ohella. Tai miten saisin itseni pakotettua koulukirjojen ääreen yötä myöten. Pidän itseäni normaaliälyisenä, joka itse opiskellessaan oppii nopeastikin, mutta koulun kokeisiin lukiessani olen useammin kuin kerran huomannut lukevani samaa sivua 15 minuuttia ja haaveilevani ihan jotain muuta. Onkohan aivojeni rakenteessa jotain opiskeluestoja ja rakenteellista haaveilua :)

Sitten täytyisi valita, mitä alkaa opiskelemaan. Tai mihin pyrkii opiskelemaan. Oikeastaan vaihtoehtoina ovat vain ammattikorkeakoulu tai yliopisto. Mutta miten pärjään pääsykokeissa 18-vuotiaille nuorille, joilla on ollut aikaa lukea niihin päivätkin. Tarvitsisin siis lievää preppausta itsetuntorintamalla. Kaikkiin mihin haluaisin opiskelemaan on tuhottoman vaikea päästä.

Olen siinä suhteessa ollut aiemmin onnekas, että elämä on ohjannut minua enemmän tai vähemmän sattuman kautta oikealle tielle. Nyt tuo sattuman onni alkaa olla loppuunkuljettu... Ehkä minä olen sitten vihdoin kasvanut aikuiseksi :)