Armelias byrokratia

Kansanedustajilla tuntuu olevan mielenkiintoinen käsitys avoimuudesta. Koska lippusten ja lappusten kanniskelu on niin ikävän aikaa vievää, päätettiin luopua poissaolotodistuksista. Hetkinen, mites me muut kuolevaiset joudumme todistamaan olemassaoloamme päivittäin jos minkälaisilla lippusilla ja lappusilla.

Eduskunta on siitä kiva työpaikka, että siellä voi määritellä itseään koskevia lakeja ja asetuksia. Ajatella, jos me taviksetkin voisimme päättää, että mitä niistä poissaolotodistuksista nyt on niin väliä. Ikävästi hidastavat työpäivää, ajan kun voisi käyttää tuottavamminkin. Ei taitaisi työnantaja tykätä. Hulluinta on, että itseasiassa me olemme kansanedustajien työnantajia. Kannattaa muistaa ensi vaaleissa.

Kehittyneet yhteiskunnat yhteiskunnat ovat ylipäätään byrokratian (lippusten ja lappusten) paratiiseja. Oikein mitään ei voi tehdä, ettei siitä jotain todistusta joudu hakemaan tai henkilöllisyyttään todistamaan. Tai muuten vain tuntea itseään pieneksi virkavallan tai jonkun muun instituution edessä.

Ehkä byrokratian siemen istutettiin meihin eurooppalaisiin jo Rooman valtakunnan aikana. Vaikea tosin kuvitella nykyitalialaisista, mutta sielläkin on joskus ollut kuri ja järjestys. Kirkkoa taas saamme kiittää siitä, että sukututkijoillakin ylipäätään on jotain tutkimista, kun köyhimpien ja kurjimpienkin sielujen elämän käännekohdat kirjattiin ylös.

Mitä sitä tekisikään, jos kaikki byrokratia yhtäkkiä häviäisi. Kai siitäkin tulisi tyhjä olo, kun kukaan ei olisikaan kiinnostunut tekemisistäsi. Ja kuinka moni muu jäisikään vielä työttömäksi, kun papereja ei tarvitsisikaan enää pyöritellä.

Elkäämme siis moittiko byrokratiaa. Paitsi kansanedustajien pitäisi kyllä ilmoittaa poissaolonsa.