Juice Leskinen in memoriam

Perjantaina vaikeni yksi Suomen tuotteliammista sävel- ja kirjallisuuskynistä. Juicen kuolema tuli yllätyksenä, vaikka terveysongelmia olikin piisannut. Jotenkin vaikea uskoa, että Juice on oikeasti poissa. Oikeastaan koko elämänkaartani ovat viitoittaneet Leskisen laulut. Lapsuuden Sika-laulusta Syksyn Säveleen, sekä lukemattomiin muihin Leskis-klassikoihin.

Itse pidän Juicen tuotannossa eniten yhteiskuntakriittisyydestä, jonka hän osasi tehdä vielä huumorin keinoin. Kyseessä on vaikein mahdollisin genre. Juice uskalsi pitää mielipiteensä trendeistä riippumatta ja arvostella yhteiskuntaa ja ennen kaikkea yhteiskunnan huvittaviakin tapahtumia ja tekoja pitkän uransa suomalla vakuuttavuudella. Hän oli myös hyvin perinnetietoinen säveltäjä, joka tunsi hyvin suomalaisen iskelmä ja kuplettiperinteen.

Juice oli siitä onnekas taiteilija, että hän sai runsaasti tunnustusta jo elinaikanaan, eikä kukaan kyseenalaistanut hänen merkitystään suomalaiselle rockmusiikille. Itse kirjoittajana arvostan suuresti hänen merkitystään ensimmäisinä kunnon rock-sanoittajina.

Juicen tekstit ja musiikki elävät aina.