Lähihoitajat palkkakuopassa

Lähi- ja perushoitajat osoittivat mieltään viime viikolla Stadissa nostaakseen itsensä palkkakuopasta. Hyvä, minusta on hienoa, että ne, jotka tekevät hoitoalalla ne likaisimmat ja raskaimmat työt ajavat oikeuksiaan. Yleensähän julkisuudessa ovat saaneet tilaa äänekkäämmät sairaanhoitajat. Puhumattakaan lääkäreistä, jotka pystyvät pienen ammattikuntansa ansiosta vaatimaan helposti oikeuksiaan.

Työni puolesta sosiaali- ja terveysalan tiedottajana tapaan usein lähihoitajia. Aina he vaikuttavat motivoituneilta ja työstään pitäviltä. Tai sitten pahaa mieltä ei haluta ulospäin näyttää. Varsinkin vanhainkodeissa työ on myös fyysisesti raskasta.

Suosittelen muuten lämpimästi jokaiselle joka valittaa kovaa kohtaloaan käymään visiitillä vanhainkodeissa. Vanhukset ovat nykyisin vanhainkodeissa jo varsin huonokuntoisia. Elämän loppukaaren näkeminen omin silmin tuntuu ainakin itsestäni vaikealta, vaikka olen useasti vanhainkodeissa vieraillut. Täytyisi tosin mennä itse päiväksikin johonkin vanhainkotiin työharjoitteluun, ennen kuin lähihoitajien työstä saisi oikean kuvan.

Päiväkodissa itse asiassa olin päivän "töissä" ja opin kyllä sen, että tädittelyn voisi päiväkotien henkilökunnan kohdalta unohtaa. Päivä vilkasliikkeisten ja äänekkäiden lasten kanssa on kyllä sen verran raskasta, että tietää päivän tehneensä töitä. Päiväkodeissakin työskentelee moni lähihoitaja.

Toivotan lähihoitajille tsemppiä työssään ja toiveissa palkankorotuksesta. Kansan enemmistö on varmasti kyllä heidän puolellaan. Viime aikoina hoitoalalla työskentelevät ovat tajunneet, ettei pelkkä sisar hento valkoinen-aate enää riitä elämiseen varsinkaan pääkaupunkiseudulla.