Runoja lentokentiltä

Kuulun siihen ihmisryhmään, joka viihtyy lentokentillä ja lentokoneessa. Siinä lähtemisen tilassa on jotain vastustamatonta. Niinpä olen myös kirjoittanut paljon lentokentillä.

Lähteminen on lentämisessä
rakkainta.
Sitä tunnetta kun irtoat arjesta ja
maasta, ei korvaa mikään.
Ei väliä tuskaisella odottamisella, ei
epämieluisalla vierustoverilla.
Saan lähteä.
Pudonneita lentokoneita ei kukaan mieti.

-------------------------------------------
Eksyminen lentokentillä on pahinta.
Olen tehnyt sen kaksi kertaa.
Kerran Arlandalla, kerran Frankfurtissa.
Toisella kertaa säilyin ehjin nahoin,
sillä seurasin opasteita.
Suututtavinta on, että sinun on
ehdittävä portille. Juostava, vaikka pysäytetään.
Ketään ei välttämättä kiinnosta,
sillä jokaisella on omat murheensa ja työnsä,
jolla he täyttävät päivänsä.
Onnellisimmilla on joku, joka odottaa
takaisin kotiin.
------------------------------------------

Tulin Veronasta.
Viikon verran siellä, pidin.
Väsyneenä Frankfurtin lentokentällä
odottelin lentoa Helsinkiin.
Humalainen saksalainen harhaili ympäriinsä.
Sillä oli vain lentolippu.
Kaverinsa hänet jättäneet
iloisen ryyppyreissun jälkeen etelässä.
Näin, kuinka virkailija pudisteli päätään
kun se tyrkytti lentolippuaan.
Ei ole lentoa tarjolla, taisi mennä.
Sitten seuraani lyöttäytyi humalainen yksikätinen suomalainen.
Se sössötti minulla olleensa Kuubassa:
Tulen Havannasta, siellä on halpaa viinaa ja halvat naiset.
Kun laskeuduimme Helsinkiin
se nukkui sammuneena, vallanneena penkkirivin.
Lentoemännät eivät olleet saaneet sitä hereille.
----------------------------------

Lento Bulgariaan Prahasta.
Sen täytyi olla viimeisiä Euroopan lentoja, joilla sai polttaa.
Minulle se oli toinen lento elämässäni.
Ensimmäinen lento vei juuri Prahaan.
Oli 90-luvun viimeinen vuosi.
Poltin enemmän kuin oli tarpeen.
Hauskuus siitä, ettei se ollut kiellettyä.
Balkanilla eivät päteneet samat säännöt kuin Euroopassa.
Lentoemännät olivat vanhoja, aavistuksen kiukkuisia.
Savu tukahdutti niiltä hymyn.

-----------------------------------
Lähdöstä Banjulista oli tunteja.
Lensimme jossain kohtaa Biskajanlahtea.
Muut nukkuivat tai teeskentelivät nukkuvansa.
Minä olin hereillä ja henkilökunta.
En saanut unta.
Verhot olivat kiinni ja valot myös.
Tiesin, että olutta voisi olla tarjolla.
Näin lentoemännät olivat luvanneet ennen valojen sulkemista.
Hiivin penkistä ylös, varoin herättämästä ketään.
Pyysin lentoemänniltä kahta oluttölkkiä.
Se on enemmän kuin yksi, mutta ei liikaa.
Näin säästäisin heidät uudelta vaivalta.
He nauroivat, mutta rahastivat pyytämäni.
Palasin paikalleni. Siemailin olueni,
en saanut unta.
--------------------------------
Kauneimmat lentoemännät.
He ovat missä?
Haluatko kahvia vai teetä?
Hetken huomiotasi, kiitos.
--------------------------------
Entinen tyttöystäväni osti hajuvettä Ljubljanan lennolta.
Paluumatkalla haistoin saman hajuveden tuoksun
toisella naisella.