Palasit sitten takaisin Itä-Saksa

Viikolla putkahti esiin mielenkiintoinen uutinen. Leipzigista, entisestä Itä-Saksasta, löytyi kämppä, joka oli hylätty vuonna 1988. Vaikka homma olisi täysin järjestetty, sai se mielikuvitukseni liikkeelle. Kämppä oli täynnä vanhaa ossi-kamaa. Asukki oli jonkin tason huithapeli ja kapinallinen, kun oli niin äkillisesti kadonnut. Vai olisiko Stasi ollut perässä? Putkahtaisipa se esiin jostain ja kertoisi tarinansa, jos on elossa. Ja miten ihmeessä se kämppä oli jätetty vuosikymmeniksi oman onnensa nojaan? Ilmeisesti vanhan DDR:n vuokrakasarmit eivät ole olleet houkuttelevia asuntoja.

Itä-Saksa on kuulunut virallisiin hylkiövaltioihin ja oikeutettuihin katoajiin heti sulautumisensa jälkeen Länsi-Saksaan. Siellä ei ollut, eikä tullut mitään hyvää. Nyt se on kokenut jonkinlaisen jälleensyntymisen näinä nostalgia-aikoina. Vanhoja itäsaksalaisia tavaroita suorastaan keräillään.

Itse olen jo kirjoittanut vanhasta itäsaksalaisesta Erika-merkkisestä kirjoituskoneestani. Se oli kömpelö ja kirjaimet jäykkiä, mutta sillä kirjoitin ensimmäiset yritelmäni luovasta todellisuudesta. Meillä oli 80-luvulla myös Wartburg-auto. Sen kaksitahtikoneesta lähti mitä sympaattisin ääni. Suorituskykyinen se ei ollut, mutta kyllä silläkin ylinopeussakot sai alamäessä. Pellit olivat kuin Berliinin muuri ja erikoishöysteenä erittäin monipuolinen pyyhkijänopeusvalikoima. Warren kyllä hommaisin, jos jostain sellaisen löytäisi. Meillä palveli myös itäsaksalainen sähkövatkaaja, joka oli designiltään ruma kuin (piip), mutta kesti vuosikymmeniä.

Pikkupoikana aina ihmettelin, miksi urheilukisoissa täytyi olla kaksi Saksaa. Miksi ihmeessä niille ei riittänyt yksi valtio. Vasta perehdyttyäni politiikkaan ja historiaan ymmärsin miksi. Sittenhän pian kahden Saksan taru päättyikin. Ja aina myös ihmettelin, miksi Itä-Saksa voittaa kaikki juoksukilpailut. Myöhemmin sain vastauksen tähänkin ihmetyksen aiheeseen.

Nyttemmin on käynyt ilmi, että yhdistymisen jälkeen Saksan itäiset alueet laahaavat kehitysalueena Länsi-Saksan perässä. Työttömyys riivaa ja huijarit putsasivat Itä-Saksan talouden riippeetkin yhdistymisen jälkeen. Moni ex-itäsaksalainen ilmeisesti kaipaa komentotaloutta. Se ei onneksi tule takaisin. Sillä jos kommunismi ei onnistu Saksassa, ei se onnistu missään. Kävin Dresdenissä 90-luvun lopulla ja uneliaalta se tuntui vielä tuolloin. En tiedä, mikä tilanne on nyt.

Mitä jos Suomesta löytyisi kämppä, joka olisi ollut asumattomana kaksikymmentä vuotta? Periaatteessa se olisi mahdollista. Kuolleenakin on saanut olla kämpässään vuosikausia. En tiedä, olisiko löydöt yhtä persoonallisia. En oikein osaa pitää tuon ajan länsitavaroita ja asioita vielä kovin nostalgisina. Mikä vuonna 1988 oli in tai out, en todellakaan muista. En ole oikein koskaan elänyt muutenkaan ajan hermolla. Ai niin, vesisänky saattaisi kämpästä muuten löytyä ja törkeän neonvärisiä vaatteita. Sekä nousukauden aikaisia tiiliskiven kokoisia sunnuntain hesareita. Kasetteja pino ja varakkaammassa kodissa ehkä jopa cd-soitin. VHS-nauhuri ja pino VHS-kasetteja odottamassa illan Dallasin nauhoittamista. No, tulihan niitä tavaramuistoja kuitenkin...

PS. Madonna tulee sitten vihdoin Suomeen ekaa kertaa Jätkäsaareen. Häh, missä ihmeessä se esiintyy Jätkäsaaressa? Siellä tyhjässä satamassako? Eikö Popin kuningattaren pitäisi mennä vähintään stadikalle? Madonna alkaa jotenkin muistuttamaan Cheriä kun se ikääntyy. Harmi. Mutta eiköhän sille Madonnallekin tule äkillinen sairastuminen ennen kuin se ehtii Suomeen. Niin ne muutkin megatähdet ovat sairastuneet.

Tanssii tähtien kanssa -sarjan julkkistanssijat muuttuvat kausi kaudelta omituisemmaksi. Nyt mukana ovat jopa Rosa Meriläinen ja Wilson Kirwa. Kuka seuraavaksi? Sauli Niinistö Jenninsä kanssa?

Illalla sitten seurataan kauhulla kuka lähtee edustamaan Suomea Moskovaan Euroviisuihin. Tapani Kansa vai Remu? Tällä kertaa tie taitaa tyssätä jo karsintoihin. Ikävä kyllä Euroviisujen tuloksiin pääsevät taas sotkemaan ammattilaisraadit. Silloin kuin kansa äänestää, voittajat ovat edes persoonallisia.