Poliittista hömppää

En jaksa nyt kirjoittaa syvällisiä, joten antaa mennä tällä kertaa poliittista hömppää. Sauli Niinistö tipautti vuoden ensimmäisen poliittisen höppäuutispommin mentyään naimisiin 30 vuotta nuoremman Jennin kanssa. Miksi muuten kaikkien päälle kolmikymppisten naisten nimi tuntuu olevan Jenni.

Jos jostain pitää Niinistölle hattua nostaa (muustakin kuin siitä, että pokasi itseään huomattavasti nuoremman), että hän onnistui seurustelemaan kaksi vuotta, ilman, että lehdet tai edes lähimmät työtoverit epäilivät mitään. En tiedä, onko Niinistö tapaillut nuorikkoaan sitten pimennettyjen verhojen takana, vai miten onnistui. Jokatapauksesssa on kunnioitettavaa, että edes joku haluaa pitää ihmissuhteet itsellään, eikä joudu tirkistelynhaluisten uhriksi halutessaan tai tahtomattaan. Edelleenkään en tosin ymmärrä, miten uudet tai edes vanhat suhteet kuuluvat politiikkaan, vaikka esim. Tanja Karpela on tehnyt suhteistaan jo poliittisen taitolajin. 

Jotenkin nämä nuoret naiset, jotka iskevät isänsä, (tai vähintään antavat tulla itsensä isketyiksi) ikäisen ottavat pattiin. Epäilenpä, jos mies olisi kuusikymppinen tavis, se ei kiinnostaisi näitä naisia pätkääkään. He haluavat päästä vallan ja rahan kainaloon. Mitenköhän nämä romanssit kestävät, kun vaari on oikeasti jo 80-vuotias vaari. No, oma ura (monesti poliittinen) on siihen mennessä jo mukavasti pulkassa, joten ei syytä heillä huoleen.

Jossain lehdessä povattiin jo Niinistöä taas vaihteeksi presidentiksi kansan mielestä. Kansalle ilmeisesti riittää se taas vaihteeksi, että on nätti (tai edes uusi) nuorikko kainalossa. Maalla, jolla ei ole kuninkaallisia, halutaan vähintäänkin tasavaltalaisia kuninkaallisia.

Sinänsä en ole mikään arvostelemaan kenenkään rakkauksia ja onnia tai vaikuttimia, joten jos kyseessä on molemminpuolinen rakkaus, niin onnea heille vaan. Tai vaikka ei olisikaan.

Toinen nätteihin tai vähemmän nätteihin poliitikkoihin liittyvä keskusteluaihe oli nämä Urpilaisen verkkosukkakissakuvat Iltalehdessä. En ymmärtänyt, mitä kohahduttavaa itse kuvissa sinänsä oli. Urpilainen vaikutti hieman opettajamaiselta jopa pikkujoulutamineissa. Vaikka opettajat tietysti varsinkin teinipoikien fantasioissa välkkyvätkin.

Mutta jos kuvat otetaan vain sen takia, että saadaan nätit ja nuoret naispoliitikot iltapäivälehtien kissakuviin ollaan jo kaukana tarkoituksesta, mikä se näillä kuvilla ikinä onkaan. Menemmekö siihen tilanteeseen, että ainoastaan nätillä ja nuorella naispoliitikolla on tulevaisuutta ns. raskaassa sarjassa julkisuudessa. Eduskunnan missikisat seuraavaksi? Tosin miespoliitikkoja tuskin kukaan haluaakaan nähdä Hunks-tamineissa lehdissä.

Arja Alhon ärähtelyt Urpilaiselle vaikuttivat enemmän katkeruudelta säpsäköitä kuvia kohtaan kuin asialliselta kritiikiltä Urpilaista kohtaan. Jos oikeasti on jotain sanottavaa kuvien lisäksi muutakin kuin yksityisasioita, ei yksillä kuvilla ole merkitystä. Ei ole helppoa olla uudistaja puolueessa, joka ei oikeasti taida haluta uudistua. Minusta yksillä kuvilla ei ole siinä mitään merkitystä.

PS. Joissain lehdissä on yleisönosastolla kirjoiteltu jonoissa kiilaavista vanhuksista. Kiilaamista on puolusteltu sairauksilla ja vaikka millä. Mutta turhaan. Ikäihmisillähän on ikiaikainen oikeus kiilaamiseen. Eikö sitä ihmiset tiedä? Sitä vartenhan sitä eletään vanhaksi, että ei täydy enää välittää turhista kohteliaisuussäännöistä. Vaikka pää olisi kuin partaveitsi, niin eihän sitä muut tiedä. Ainahan voi vielä moittia nykyajan nuoria huonosta käytöksestä. Välillä sitä toivoisi, että olisipa työssäkäyvälläkin ihmisillä jotain muita oikeuksia kuin rahoittaa hyvinvointiyhteiskuntaa.

Jäikö muuten viime vuodesta mieleen vuoden sanoja. Suomen Kuvalehdestä löysin muutaman ikimuistoisen. Muistuuko mieleen muun muassa seuraavat: apinaenglanti, kalapuikkoviikset, kättelypresidentti, maidoke, sekstari, teinikarkoitin, torjuntavoitto, unelmahöttö.