Tervetuloa paratiisiin

Jokunen päivä sitten Hesarissa pohdittiin paratiisia tieteelliseltä kannalta. Itse juttuun en oikein päässyt mukaan, mutta aihe on helkkarin mielenkiintoinen.

Paratiisi on ihmiselon suurimpia huijauksia jos ihan rehellisiä ollaan. Ainakin kristinusko ja islam uskoo paratiisiin ja kaikki suurimmat poliittiset suuntauksetkin pelaavat eräänlaisella paratiisiuskolla. Jopa buddhalaisuus lupaa kärsimyksen loppuvan vasta seuraavassa elämässä.

Usko meihin ja sinua odottaa kuoleman jälkeen autuus. Loistava keino saada ihmiset kestämään elämänkärsimykset mukisematta ja vieläpä tyytymään osaansa. Paratiisi perustuu kärsimykseen. Kaiken on oltava kärsimystä, jotta voisi olla paratiisissa.

Paratiisissa kaikki on tietenkin valmiiksi järjestetty sitä kaihoavalle. Löytyy neitsyttä ja suurta onnea, lämpöä ja auringon kimallusta. Ei ole töitä, taakkaa eikä muitakaan elämän välttämättömyyksiä.

Käytetään paratiisia arkielämässäkin. Puhutaan paratiisisaarista, jossa lomaa vietetään. Yleensä paratiisiin liittyy pako kotimaasta. Suomi lienee sitten kaukana paratiisista. Pimeätä on tammikuussa melkeinpä keskellä päivääkin, eikä kuulu palmupuiden havinaa tai meren kohinaa. Tietenkin tihkusade ja ruuhka liikennevaloissa voi tuntua joistakin paratiisilta.

Onkohan ihmisiltä kyselty, mikä heidän mielestään on paratiisi. Epäilisin, että suurin osa vastaa, että se on paikka, missä ollaan onnellisia. Kadehdittavimpia ovat ne ihmiset, jotka ovat onnistuneet luomaan paratiisin sisälleen. Siinä auttanee usko johonkin. Jos ei usko oikein mihinkään, on vaikea löytää onnen tunnettakaan. Ainakaan pidempiaikaista. Toisaalta uskokin on monesti valhetta.

Toinen vastaus voisi olla, että paratiisi on sellainen paikka, missä kaikki on täydellistä. Eli siellä ei enää haluaisi mitään muuta. Olisi tyytyväinen hetkeen ja eläisi hetkessä, koska ei tarvitsisi huolehtia mistään. Kaikki ilmestyisi tyhjästä, mutta elämä ei olisi tyhjää niin kuin todellisessa maailmassa.

Kristinuskon mukaan ihminen paratiisissa olikin kunnes tuli karkotetuksi. Synnin takia tottakai. Epäilenpä vain, että aika monen ihmisen paratiisiin liittyy tietty synninhekuma. Siksi se kai kielletäänkin.

Päivä paratiisissa kelpaisi silti väsyneelle matkamiehelle niin kuin minä. Haluaisin nähdä mikä se paratiisi on?

Osaisitteko te minulle kertoa?

PS. Jostain syystä mieleeni on jäänyt kummittelemaan yksi Yleisradion vanha tietoiskupätkä minkä jokin aika sitten näin. Siinä sanottiin, että ihminen on nykyään istuva ihminen. Pätkä oli tehty joskus 50-luvulla, joten kyllä sitä silloinkin toimistorottana mädättiin.

Ihminen toden totta istuu. Rupesin laskemaan kuinka tolkuttoman paljon istun päivän aikana. Ja kauhistus oli suuri. Minullahan menee istumiseen melkein valtaosa valveillaoloajasta. Minkälainenhan kyttyräselkä olen 70-vuotiaana. Toivottavasti Helsingin tuomiokirkon kellohuoneessa on vielä tilaa yhdelle quasimodolle.