1.6. se sitten tapahtuu...

1.6. koittaa sitten se päivä, kun tupruttelu loppuu ravintoloista. Taitaa kyllä minulta ravintoloissa käynti loppua terassikauden jälkeen. En tässä rupea tupakointia puolustamaan, koska tiedän sen tappavat vaikutukset. Mutta jotenkin tuntuu ihmeelliseltä, kun yksi kansanryhmä suljetaan käytännössä ravintoloista pois. Ja jos loppuu parveketupakointikin, loppuu minulta myös tupakanpoltto. Toisaalta se on ehkä jo aikakin.

Se kai se näiden kieltojen perimmäinen idea on, että ihmiset painostetaan lopettamaan tupakan poltto tai sitten vähintään viinan juonti. Jotenkin olisi ollut vain kiva, jos kansalaisille annettaisiin itse mahdollisuus päättää, lopettavatko vai eivät. Kokemuksesta tiedän, että tupakkalakko, puhumattakaan pysyvästä lopettamisesta vaatii aivan äärettömästi tahdonvoimaa. Itse keräsin sitä edellisellä ikerralla puoli vuotta.

Jos tupakanpoltto ravintoloissa kiellettiin henkilökunnan takia, on se jo syntyessään epäonnistunut. Minusta kun lähes jokainen heistä tupruttelee siellä tiskin takana. Ja melkein jokainen baarimikko ja tarjoilija, jota minä olen jututtanut, on itse asiassa suhtautunut aika negatiivisesti kieltoon. Kiva nähdä ensi talvena myös portsareiden ilmeet pienemmissä paikoissa, kun asiakkaat juoksevat edestakaisin ulos röökille takkejaan edestakas narikasta venkslaten. Mutta ilmeisesti tupakanpolton tekeminen mahdollisimman vaikeaksi on vain nyt tämän hetken tie.

Kauankohan muuten menee, ennen kuin tupakanpoltto kielletään kokonaan. Alkaisikohan sitten samanlainen tupakan salakuljetus kun kieltolain aikana konsanaan viinan salakuljetus? Varmasti alkaisi, sillä pinttyneimmät tupakkimiehet ja -naiset tuskin pystyvät koskaan lopettamaan, keksittiin sitä sitten mitä kieltoja tahansa. He kun aloittivat polttamisen silloin, kun ainakin melkein kaikki miehet polttivat, eikä vaaroista ei edes kansalle haluttu kertoa.

30 vuodessa tupakka on kuitenkin muuttunut jo säännöstä poikkeukseksi. Ja tupakoitsijat leppoisista juttuveikoista B-luokan kansalaisiksi. Kun kerran alkoholismikin on nykyisin luokiteltu sairaudeksi, miksei myös nikotiiniriippuvuuskin. Silloinhan syrjitään jo sairaita ihmisiä. Ymmärrän myös niitä, jotka tupakansavua syystä tai toisesta vihaavat. Toki heilläkin täytyy olla oikeus savuttomaan ympäristöön. Miksi ihmisten on vain niin vaikea hyväksyä toistensa erilaisia tapoja? Mieleen tulee esimerkiksi jokakeväiset koirankakka-keskustelut.

Jotenkin en pidä tästä tällä hetkellä vallitsevasta kansanvalvomismentaliteetista. Jokaikistä asiaa pitää säännöstellä tai kieltää. Ja jokaikinen asia on terveydelle vaarallista tai vähintään vähentää kansantuloa. Koskahan maidostakin löydetään jo syöpää aiheuttavia vahingollisia ainesosia?

Samaan aikaan kun meiltä vaaditaan venymistä ja pärjäämistä, meitä pommitetaan holhoamisella. Jonkinlaisessa ihmeellisessä puoliliberaalissa totalitarismissa. Jos neuvostokansalaiselta vaadittiin tiettyyn muottiin menemistä, samaa vaaditaan nyky-Suomessakin. Meidän kaikkien pitäisi olla "samaa iloista sauvakävelevää" porukkaa. Minkäänlaista vikoja ei saisi ihmisellä olla. Jotkuthan kieltäisivät jo julkisen terveydenhuollon tupakoitsijoilta ja ylipainoisiltakin.

Olen sen verran uusliberaali, että ihmisen on annettava tehdä itse omat valintansa kaltaisessamme tietoyhteiskunnassa. Tupakkayhtiöiden toiminta kehitysmaissa on eri asia. Lukutaidottomalla kun ei ole samanlaisia mahdollisuuksia tietää tupakan tai minkään muunkaan vahingollisen tuotteen vaaroista.

Tupakka tappaa, sen tietävät jo kaikki ainakin länsimaissa. Loppu on sitten itsestään kiinni enemmän tai vähemmän.