Minne menet nyt, swinging London?

Tony Blair onnistuttiin sitten vihdoin savustamaan pääministerin paikalta briteissä. Aika hyvin voi yhtyä lehtien tekemiin päätelmiin siitä, että Blair teki vain yhden virheen. Lähti Irakin sotaan mukaan. Nyt 90-luvun valtionpäämiesten "dreamteam" on sitten lopullisesti hajonnut. Jeltsin kuollut, Clinton kallispalkkainen kiertueluennoitsija, Schröder venäläisten öljy-yhtiöiden markkinamies. Näiden miesten uudistuksetkin kuopattu tai myyty markkinavoimille kuten viimeksimainittu. Venäjä sai sentään viettää Jeltsinin aikana ne muutamat vapaan demokratian vuotensa.

Joku kirjoitti, että demareiden täytyisi löytää oman blairinsa Suomessa. Demareilla kun on harvemmin ollut onnea puheenjohtajavalinnoissa. Helpoiten demarit varmaan uudistuisivat, jos purkaisivat avioliittonsa SAK:n kanssa. Blairhan lanseerasi termin new labour. En tiedä, kuinka paljon uutta termissä oli, kun politiikka muistutti vahvasti oikeistolaiselta. Laajemminkin tuntuu siltä, että vasemmisto hakee paikkaansa vahvasti näinä päivinä. Äänestäjiä onkin vaikeaa löytää, kun perinteistä työväenluokka ei enää kohta ole. Osa takertuu vanhoihin aikoihin ja osa vasemmistosta lähenee vahvasti jo oikeistoa.

Blairin sanottiin ohjanneen Britannian menneisyydestä tulevaisuuteen. Tämä väittämä piti paikkaansa. Joskin perinnetietoiset britit tuskin koskaan muuttuvat yhdessä yössä eurooppalaisiksi. Vanhaa imperiumia ei mielistä saada pois, vaikka mitään konkreettista ei jäljellä olekaan.

Blairin pääministeriuran alkuajoista on jäänyt tietty nuorekkuus, jota harvoin politiikassa tapaa, kun samat tyypit pitävät vallasta kiinni hamaan loppuun saakka. Blairille vain kävi niin kuin kaikille poliitikoille, jotka ovat vallassa liian kauan. Ei enää ymmärrä, että itsekin voi tehdä virheitä. Niin kuin Irakin suhteen. Swinging London heräisi kuitenkin Blairin aikana hetkeksi eloon.