Seksi vs romantiikka

Kukaan ei ole varmaan pystynyt välttymään tältä Vesa Keskisen uusimmalta suhdesekoilulta. Oli hän sitten raiskannut tai ei, en jaksa lukea hirveästi lukea hänestä kertovia juttuja, muuta kuin seikkailusarjakuvamielessä. Raiskaaminen on muutenkin halpamaisinta mitä toiselle voi tehdä. Vaikka raiskaamisessahan nyt ei olekaan seksistä, vaan vallankäytöstä pahimmillaan.

Näin rumasti sanottuna, niin puutteessa ei voi koskaan olla, että täytyisi joku väkisin ottaa. En aio seksistä kirjoittaa kuitenkaan, vaikka joku varmaan niin ajattelee minun ajautuvan. Tai ehkä nyt sittenkin. Seksistä kirjoittelijoita löytyy toisaalta riittävästi joka höpölehdestäkin.

Seksi on toki ihmisen perustarpeita ja valehtelisin, jos kyseinen aihealue ei kiinnostaisi minua kovastikin.  Seksi on ehkä vienyt nykyisin kaiken huomion ehkä tärkeämmältä ihmissuhteen osa-alueelta eli romantiikalta, tai miksi sitä kivaa yhdessäoloa pelkän seksin sijasta kutsutaankin. Romantiikasta on tehty sellaista pinkin väristä naisten yksinoikeushömppää Lääkäri-sarja kirjoineen, jossa köyhä juoppo mies vaihtuu sulavasti komeaan tummaan lääkäriin. Mikä nyt sinänsä on aivan looginen ratkaisukin. Samalla on tehty naistenkin ajatuksista romantiikasta yhteen muottiin iskettyä kioskikirjallisuutta.

Olisi muuten kiva nähdä miehille tehty romantiikka-kirjasarja. Mistähän ne kertoisivat ja löytyisikä markkinarakoa yhtä paljon kuin miesten terveyslehdille. Miehet yhdistetään automaattisesti vain seksilehtiin. Ikäänkuin miehet olisivat vain tunteettomia "panokoneita". Pelkkä seksihän ei ole vain miesten yksinoikeus, vaan osa naisista on samalla ronskilla linjalla.

Samaa seksilinjaahan lääketehtaatkin ajavat, jo pieni eripura "veitikan" kanssa ja eikun lääkärille tuhtia Viagra-reseptiä hakemaan että homma toimii takuuvarmasti humalapäissäänkin. Mitä turhaan sitä pohtimaan mahdollisia  psykologisia syitä veitikan toimimattomuudelle. Minusta pelkkä seksi lähes tuntemattoman kanssa on äärimmäisen tylsää ja suorastaan suorituspaineiden täyttämää. Tosin oma kokemuspohjani on aika kaukana Casanovan seikkailusta.  Ja siinä mielessä olen aika tyypillinen mies, että yritän ulospäin vaikuttaa ronskilta puheissani, vaikka olenkin aika herkkä romantikko.

Minusta romantiikka pitäisi nostaa uuteen kunniaan ja sysiä yhteiskunnan yliseksualisoitumista vähän syrjään. Seksi on tärkeää, mutta sitä ilmankin voi vallan hyvin elää pitkiäkin aikoja, vaikka se ei miellyttävää olisikaan. Ilman rakkautta on taas vaikea elää, oli se sitten romanttista rakkautta tai ei. Seksin suhteen eletään eräänlaista vapautumisen jälkeistä huippuaikaa. Kun on päästy eroon seksiin suhtautumisesta syntinä ja ahdistavana asiana, otetaan vapaudesta kaikki irti niin, että kaikki mahdollinen on seksiä.

Historiassahan Romantiikan aikakaudella 1800-luvun alussahan suurinta oli rakastamisen tunne. Nuorten wertherien rakkaus vain tuppasi usein päätymään itsemurhaan tai vähintäänkin johonkiin muuhun kohtalokkaaseen päämäärään. Ja äärimmäisen koukuttavaahan rakastumisen tunne onkin. Senhän haluaisi kokea aina uudelleen ja uudelleen. Siksipä ihmiset dumppaavat helposti kyllästyttyään toisen ihmisen ja lähtevät metsästämään uudestaan tuota rakastumisen tunnetta. Rakkaushan on siitä mielenkiintoinen, että voi olla tulisesti rakastunut vailla fyysistä kontaktia. Jokainen varmaan muistaa ensimmäiset kouluihastukset.

Suomalaisten tai oikeastaan koko länsimaisen yhteiskunnan pitäisi käydä lakisääteinen Tommy Tabermann -kurssi, että perusasiat rakkauden ja seksin välillä loksahtaisivat taas kohdalleen. Eli se mikä on tärkeintä - välittäminen ja tunteistaan kertominen niin, että niitä ymmärretään. Fyysinen rakkaus on yksi merkittävä osa-alue siitä.

Loppuhan on sitten kiinni tuurista, onnesta tai miksi sitä rakkauden onnenpyörää nyt kutsutaankin.