Kulissit jatkavat väkivaltaa

Tämän viikon yksi suurimmista uutisaiheista oli Jarmo Björkvistin saama murhatuomio. Tuomio tuli mielestäni ihan aiheesta, jos hän kuitenkin puukotti vaimoaan kymmeniä kertoja. En ole oikeusoppinut, mutta ei teko enää siinä vaiheessa tapolta vaikuttanut. Nettiinhän hän on välikäden kautta laittanut jonkin julkisen kirjeenkin, mutta jää ainakin minulta lukematta.

En ole haluaisi olla ennakkoluuloinen maaseudun pikkukaupunkeja kohtaan, mutta niissä tuntuu tapahtuvan vastaavanlaisia järjettömiä perheen sisäisiä väkivallan tekoja. Isommissa kaupungeissa väkivalta kohdistuu enemmän tuntemattomiin silmittömänä väkivaltana. Tuntuu, että perheväkivalta on varsin suomalainen ilmiö, joskaan en tiedä muiden maiden tilastoista. Saattaa olla, että muualla ongelmaa piilotellaan vielä enemmän. PMMP on ainakin tuonut hyvin esille ongelman taiteen avulla biisillään Joku raja.

Olisiko Paula Björkvistinkin vielä elossa, jos Jämsänkin kaltaisissa pikkukaupungeissa ei tarvitsisi pitää kulisseja yllä? Käsittääkseni parisuhdeväkivalta oli ko. tapauksessakin jatkunut jo vuosia. Paulan omaisia ei surussa lohduta yhtään tapauksen saama valtava mediajulkisuus. On vaikea toipua menetyksestä, kun saa lukea siitä joka päivä lehdistä.

Kulissienpitokulttuuri ylläpitää väkivallan jatkumista perheissä. Mikä ihme niissä kulisseissa voi olla niin säilyttämisen arvoista, että sen takia on valmis sietämään väkivaltaa kumppaninsa taholta. Tietenkin väkivalta jatkuu muistakin syistä. En ymmärrä naisia, jotka ovat valmiita jäämään moiseen suhteeseen. Minusta murskattu itsetuntokaan ei edes riitä selitykseksi, varsinkin jos mukana hommassa on vielä lapsia. Suomessa on varsin hyvin tarjolla turvakoteja ja apua on tarjolla, jos sitä vain hakee. Silti kadulla näkee aina silloin tällöin silmä mustana kulkevia naisia.

Perheväkivaltaan ajaa myös alkoholi ja väkivallan käyttö on kai suomalaisessa kulttuurissa jatkuva "perinne". Miehet päksivät naisystäviensä lisäksi toisiaankin sairaalakuntoon. Myös naiset ovat oppineet hakkaamaan nykyisin miehiään ja toisiaan. Itsekin sain armeija-aikoina kuonooni baarissa tietämättä oikein edes minkä takia. Aika vaikea väkivallalta on kai enää välttyäkin enää edes omassa kodissa, kuten perheväkivalta osoittaa.