Kohta se on pääsiäinen. Taas kerran.
Tänään silmiini osui eräs lehtiotsikko, jossa näyttelijä Mikko Leppilampi ilmoitti, ettei osannut nauttia mistään. Sen enempää en tarinasta tiedä, koska en lukenut juttua.
Tuo on mielestäni eräs aikamme suurimpia ongelmia. Ihmiset eivät osaa heittäytyä ja nauttia. Ehkä meillä on vain liikaa aikaa miettiä ja odottaa jotain parempaa. Oli se sitten parempi ihmissuhde, työpaikka tai mikä tahansa.
Että se hetki ei vain riitä. Tai sitten ihminen itse ajattelee, ettei ole ansainnut nautintoa ja onnea elämäänsä. Joskus ennen suurimman osan ihmisten energia kai meni pelkkään selviytymiseen.
Miksi miettiä onnea ja siitä nauttimisesta, jos ei nauti ja ole onnellinen sekin on elämää. Ja elämä valuu ohi, jos ei siitä ota kiinni. Ei sekään kai ihmisestä tee pessimistiä, jos on sellainen, mitä on.
keskiviikko 12. huhtikuuta 2017
Nauttimisen tuska

torstai 6. huhtikuuta 2017
Miten vieraannuin politiikasta?
Sunnuntaina on kuntavaalit. Minulla ei ole aavistustakaan mitä puoluetta tai ketä henkilöä äänestäisin. Äänestänkö sitten vain näteintä naista? En tiedä, haluaisin tuntea yhteenkuuluvuutta jonkin henkilön mielipiteiden kanssa, mutta kukaan ei ole onnistunut minua tavoittamaan, vaikka kaikki mahdolliset välineet siihen nykyään löytyykin.
Kuntavaalimarkkinointi on ollut mielestäni vaisua. Esitteiden jakajia ei ole ollut riesaksi asti, eikä somessakaan varsinaisesti häiriköidä. Olisiko ehdokkailta jo itseltäänkin hävinnyt usko vaikuttamiseen kuntapolitiikassa?
Joskus olin hyvinkin aktiivinen politiikassa, mutta olen vuosien myötä vieraantunut politiikasta lähes täysin. Nykyisin seuraan sitä lähinnä ammattini vuoksi.
Olen äänestänyt kaikissa vaaleissa, mutta valinnan tehnyt vasta äänestyskopissa. En oikein allekirjoita minkään puolueen politiikkaa. Kaikki tuntuvat jotenkin vierailta.
Minusta politiikasta on tullut sellaista omien saavutusten ja tekojen kehumista ja keskinäistä riitelyä, joissa kaikki seisovat omissa asemissaan tukevasti antamatta yhtään periksi. Tyhjänpäiväistä saarnaamista, joissa saarnoista puuttuu sydän.
Kaipaan vuosi vuodelta enemmän syvempää tarkoitusta asiohin. Tuntuu, että sellaista on vaikeaa löytää politiikasta, eikä aina muustakaan elämästä.
Niin, ehkä siksi vieraannuin politiikasta.
Kuntavaalimarkkinointi on ollut mielestäni vaisua. Esitteiden jakajia ei ole ollut riesaksi asti, eikä somessakaan varsinaisesti häiriköidä. Olisiko ehdokkailta jo itseltäänkin hävinnyt usko vaikuttamiseen kuntapolitiikassa?
Joskus olin hyvinkin aktiivinen politiikassa, mutta olen vuosien myötä vieraantunut politiikasta lähes täysin. Nykyisin seuraan sitä lähinnä ammattini vuoksi.
Olen äänestänyt kaikissa vaaleissa, mutta valinnan tehnyt vasta äänestyskopissa. En oikein allekirjoita minkään puolueen politiikkaa. Kaikki tuntuvat jotenkin vierailta.
Minusta politiikasta on tullut sellaista omien saavutusten ja tekojen kehumista ja keskinäistä riitelyä, joissa kaikki seisovat omissa asemissaan tukevasti antamatta yhtään periksi. Tyhjänpäiväistä saarnaamista, joissa saarnoista puuttuu sydän.
Kaipaan vuosi vuodelta enemmän syvempää tarkoitusta asiohin. Tuntuu, että sellaista on vaikeaa löytää politiikasta, eikä aina muustakaan elämästä.
Niin, ehkä siksi vieraannuin politiikasta.
Labels:
kuntavaalit,
politiikka

Tilaa:
Blogitekstit (Atom)