Valitellen toteamme poismenosi.
Kukaan meistä ei ollut paikalla.
Sinun poismenoasi valiteltiin.
Muistoksesi soitettiin virsi.
Kukaan ei sinua kaipaa.
Muistollesi annettiin vähän aikaa.
Paikallesi on tulossa ihminen,
jota rakastettiin.
Surijat tarvitsevat tilaa.
Sinun tilaisuus oli lyhyt ja karu.
Kuten elämäsi oli pitkä ja karu.
Kuten onnen aika elämässäsi.
Se oli lyhyin kaikista.
Annoit elämäsi isänmaalle.
Se tarvitsi sinua silloin kuin hyötyi sinusta.
Silloin et ollut yksin.
Olit merkittävä yhteiskunnalle.
Sitten jäit meistä pois.
Olit yksi monista ja pois menit.
Kaltaisiasi tapaamme lisää.
Elämä on yksinäisiä täynnä.
Kun kuolema tulee.
Henkesi pyyhitään pois.
Sinua ei ole edes enää kirjoissa.
Sinut unohdetaan.
Aivan kuin sinua ei olisi ollut.
Olit onnettomuus
ja onneton muiden joukossa.
Nyt olet mennyt.
Sinua ei enää ole.
torstai 23. marraskuuta 2017
Yksinäisen hautajaiset (runo)
Labels:
Runo,
Yksinäisen hautajaiset

keskiviikko 15. marraskuuta 2017
Olin yritellyt kaikenmoista - tie positiivisuuteen
Legendaarinen 60-luvun toimittajan Veikko Ennalan jokin novelli alkoi seuraavasti:"Olin yritellyt kaikenmoista, mutta mikään ei tuntunut luonnistuvan." Novelli tahtoo sanoa, että novellin hepulta mikään ei tuntunut onnistuvan yrityksistä huolimatta.
No näinpä. Nekkuun on elämässä tullut niin minulle kuin monelle muulle. Nyt viime päivinä olen etsinyt tietä positiiviseen ajatteluun. Ja onneksi on heti tullut onnistumisia, en tiedä, onko se sattumaa, vai sitä, että jos kaikki ei onnistu, niin sitten vaan uudestaan tulta päin.
Vaikeaa elämässä on ollut hyväksyä sekin, että ihmiset eivät voi olla sellaisia kuin itse haluat. Täytyy yrittää muuttaa myös itseään sekä erityisesti niitä ajatuksia, joita on itsestään ja muista hellinyt. Eräs ihminen onnistui minut viimein herättämään tähän. On niin helppo urautua itseensä.
Minusta positiivisuuden ei tarvitse olla maailmoja syleilevää. Minulle riittää, että elämässä pysyy usko parempaan, sillä parempaa on pakko tulla. Muutenhan elämässä ei olisi mitään järkeä.
Joskus parempikin voi loppua, mutta silloin on riittävää, että on. En tiedä, ymmärtääköhän kukaan nyt enää edes mitä tarkoitan. On parempi olla kuin ei olla elämässä.
No näinpä. Nekkuun on elämässä tullut niin minulle kuin monelle muulle. Nyt viime päivinä olen etsinyt tietä positiiviseen ajatteluun. Ja onneksi on heti tullut onnistumisia, en tiedä, onko se sattumaa, vai sitä, että jos kaikki ei onnistu, niin sitten vaan uudestaan tulta päin.
Vaikeaa elämässä on ollut hyväksyä sekin, että ihmiset eivät voi olla sellaisia kuin itse haluat. Täytyy yrittää muuttaa myös itseään sekä erityisesti niitä ajatuksia, joita on itsestään ja muista hellinyt. Eräs ihminen onnistui minut viimein herättämään tähän. On niin helppo urautua itseensä.
Minusta positiivisuuden ei tarvitse olla maailmoja syleilevää. Minulle riittää, että elämässä pysyy usko parempaan, sillä parempaa on pakko tulla. Muutenhan elämässä ei olisi mitään järkeä.
Joskus parempikin voi loppua, mutta silloin on riittävää, että on. En tiedä, ymmärtääköhän kukaan nyt enää edes mitä tarkoitan. On parempi olla kuin ei olla elämässä.
Labels:
onnistuminen,
positiivisuus

keskiviikko 1. marraskuuta 2017
Riettaat äititeresat (runo)
Kaikki ovat nykyisin
riettaita äititeresoja.
He haluavat auttaa,
hetken päästä kaikki unohtuu.
Antakaa meille vallankumous.
Kieltäkää meitä.
Rikomme kiellot.
Rangaistusta ei ole.
Jännitys on meille kaikki.
Rakastamme niitä,
joita emme tunne.
riettaita äititeresoja.
He haluavat auttaa,
hetken päästä kaikki unohtuu.
Antakaa meille vallankumous.
Kieltäkää meitä.
Rikomme kiellot.
Rangaistusta ei ole.
Jännitys on meille kaikki.
Rakastamme niitä,
joita emme tunne.
Labels:
Runo

Tilaa:
Blogitekstit (Atom)