Rikos ja ei rangaistusta

Kävin tällä viikolla toimittajille järjestetyssä tilaisuudessa Vantaan vankilassa. Siellä valtakunnansyyttäjä totesi aika suoraan, että aina vain harvempi juttu päätyy oikeussaleihin asti.

Aiemmin poliisilaitos totesi jo suoraan julkisuudessa, että valtaosaa rikosilmoituksista ei edes oteta tutkintaan esikarsinnan jälkeen. Eli suomeksi rangaistus taitaa enää heilahtaa rikoksesta, jolloin olet ns. tehnyt jo "oikeasti pahaa."

Mitä vähemmän juttuja tutkitaan, sitä enemmän ihmiset menettävät uskonsa oikeusvaltioon. Senkin takia, että asianajajaa ei edes voi palkata sen kalleuden takia kuin joko hyvin köyhä tai hyvin rikas ihminen.

Polkupyörä ilmoitetaan varastetuksi enää korkeintaan vakuutuksen takia. Kansa ei ymmärrä, miksi joukkoraiskaajat kävelevät vapaaksi samalla kun tuomio annetaan vähemmistäkin rikoksista. Monella tapaa rikoksista saatavat tuomiot eivät vastaa kansan oikeustajua. Huutoäänestyksellä tosin kai kuolemantuomiokin palautettaisiin Suomeen. Onneksi se ei sentään ole edes oikeastaan teoriassakaan mahdollista.

Jos jokin rikostyyppi lienee kasvussa, niin varmaankin kunnianloukkaukset. Harva se päivä tuntuu, että jokin julkkis tekee rikosilmoituksen saamastaan nettitörystä. Lapset kiusaavat toisiaan netissä ja raiskaajat etsivät netistä riistaa. Rikosilmoituksenkin voi helposti tehdä netissä, vaikka poliisi ei mielellään rikoksia tutkisikaan.

Jo nyt pikatiedotusvälineiden aikana oikeuslaitos on auttamattomasti myöhässä. Kansan sometuomioistuin on jo lätkäissyt epäillyn kuvan melkein nettiin, ennen kuin epäiltyä on viety edes poliisilaitokselle kuulusteluihin.

Jutturuuhka käräjäoikeudessa on armoton. Vain vakavat rikokset saadaan nopeasti tuomiolle. Talousrikoksia veivataan vuositolkulla, kun vain muutama tutkija tai syyttäjä ymmärtänee edes mitä tutkia tai syyttää.

On suorastaan ihme, että Suomessa on aika vähän ilmennyt ns. oman käden oikeus -tuomioita. Tai sitten kostona turpaansa saaneet nuolevat kaikessa hiljaisuudessa yksinään haavansa.