Ei se digimaailma sittenkään ole onni ja autuus

Usko digitaaliseen yhteiskunnan kaikkivoipaisuuteen rapisi kerralla tämän Vastaamo-kohun myötä. En tiedä, tuliko todella monelle yllätyksenä, että lähes kaikkiin tietojärjestelmiin voi murtautua. Varsinkin leväperäisesti hoidettuihin, kuten Vastaamon näyttää olleen. 

Viimeisten tietojen mukaan psykoterapiapalveluja on johdettu varsin bisneshenkisesti. Raha edellä. Ja hyvän bisneksen olivatkin keksineet. Jokainen kun tietää, millä tolalla mielenterveyspalvelut Suomessa ovat. Jonkinlainen lottovoitto on jo saada hoitoa. Siihen kun iskee, niin asiakkaita riitti varmasti kun Kela-korvauksetkin pyörivät. 

Sitä vain ihmettelen, mitä nämä murtautujat tekevät ihmisten terapiaistuntojen tiedoilla. Yksikään media ei niistä maksa. Ja jos julkaiset tiedot netissä muuten vain, et tienaa niillä mitään. Pikavippejäkään eivät voi ottaa, jos terapiassa käynyt on persaukinen, kun luottoa ei enää heru. 

Päinvastoin yhteisö inhoaa murtautujaa entistä enemmän. Ellei joku hölmö nyt sitten mene maksamaan kiristäjille suoraan. Itselleni tuli mieleen, olisiko tämä ollut joku tilaustyö. Joku joka on vittuuntunut syystä tai toisesta Vastaamolle. Kaikkihan nämä tietomurrot ovat yleensä jotain kostoja tai sitten työntekijät itse urkkivat kollegoidensa tai tuttaviensa tietoja. 

Ehkä ihmiset nyt ymmärtävät Vastaamon jälkeen, ettei digitaalinen yhteiskunta ole vain onni ja autuus. Mikään tieto ei ollut tosin edes paperilla turvassa. Nehän ovat lojuneet joskus virastojen roskiksissa silloin ennen digimaailmaakin. Sairaalatkin lähettävät epikriisejä postitse, niin kuin Kelakin päätöksiä. Ja Posti tunnetusti hävittää postia.

Ja sen tämä kohu osoitti, että mielenterveysasioihin suhtaudutaan edelleen häpeän sekaisin tuntein. Ei kukaan olisi paniikissa, jos hänen jalkaleikkauksen tiedot levisivät. Monet kertovat jo valmiiksi avoimesti somessa sairauksistaan ja ongelmistaan. Niin olen kai itsekin tehnyt.

Seksikkäitä poliitikkokuvia ja maskiurputusta

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Innostuin Sanna Marinin kuvasta ja kuvailin itseäni.

Henkilön Esa Pesonen (@esapesonen) jakama julkaisu Loka 22, 2020 kello 11.52 PDTSanna

Sanna Marinin hengessä kuvasin itseni. En löytänyt seksikästä pikkutakkia, niin kylpytakki sai käydä. Vakavasti puhuen, vähällä Suomessa saa kohun aikaiseksi. Marinin kuvassa seksiä ei ollut nimeksikään, vaikka näyttävä nainen on. 

Poliitikon pitäisi Suomessa olla perustylsä. Toisin kun väitettiin, siinä ei ole edes sukupuolella merkitystä. Muistelkaa minkälaista paskaa Stubb sai niskaansa, kun oli vähän erilainen elämäniloinen pääministeri. 

Marin on taitava julkisuudenkäyttäjä tai hänen avustajansa ovat. Ei hän harkitsematta tehnyt pikkutakkikuvaansa. Sen sijaan Jutta Urpilainen saattoi sen tehdä aikoinaan verkkosukissaan ja sai kritiikkiä enemmän kuin Marin. 

Ja sitten jokainen kynnelle kykenevä julkkisnainen ottaa vielä Marinin hengessä kuvan, kun koko kuvassa ei ollut millään tavalla naisten seksikkään pukeutumisen kritisoimisesta. Suomi on vain konservatiivinen maa kun kyse on poliitikoista. Väriä ei saisi olla muuta kuin persuilla. 

Tämä kasvomaskijuttu jaksaa minua hämmentää. Ei ole mitään tutkimustuloksia, että se estäisi saamasta koronaa tai edes levittämästä sitä. Maskin käytöstä on tehty jonkunlainen hyveellisen ja vastuuntuntoisen kansalaisen merkki. Ilman siis, että siitä on yksiselitteistä hyötyä. 

Niin hulluksi tämä voi vielä mennä, että tätä kuonokoppaa on pakko pitää. Maskin pitämisestä on tullut jonkinlainen uskonto tai ideologia. Vailla mitään todellisuuspohjaa. Uskottiinhan rutonkin aikana rukoilun tai itseruoskinnankin estävän ruton saamisen. Ihminen on olento, joka laumana uskoo mihin tahansa.

Kannattaako radikaali rehellisyys?

 Joskus ennen opetettiin lapsena, että rehellinen täytyy olla ja että rehellisyys maan perii. Ajat lienevät muuttuneet, kun katselin Efter Niosta haastattelua, jossa nainen kertoi uudesta liikkeestä. Tämä radikaali rehellisyys -liiketarkoittaa sitä, että olet rehellinen itsellesi ja sanot, mitä aidosti ajattelet. 

No. Vanha sanonta on myös, ettei totuuden puhujalle ole ystäviä. Jos sanoisit, että ystäväsi vauva on oikeasti helvetin ruma, niin ystäväsi alkaisivat olla kohta vähissä. Ja jos mielipiteesi poikkeavat yleisesti hyväksytystä, ystäväsi ovat yhtä vähissä. 

Täysin rehellistä ihmistä tuskin taitaa olla. Jokainen on valehdellut joskus. Jotkut tekevät sitä koko ajan, jotkut silloin tällöin. Itsekin olen valkoisia valheita luritellut. En ole mikään enkeli. Yleensä olen puhunut niin totta kuin osaan, vai miten entinen pääministeri sanoi? 

Rehellisyyteni on kääntynyt niin sanotusti minua vastaakin, kun en osaa niin sanotusti teeskennellä lainkaan. Tai sen näkee minusta, jos näin yritän tehdä. Kyllä teennäinen ihminen aina pärjää elämässä kuin rehellinen. Siksi en suosittele radikaalista rehellisyyttä. Radikaali teeskentely toimii paremmin, jatkuva valehtelu ei taas sekään. 

Poste Restante (runo)

Mennyt olen.
Asun missä asun.
Vähäinen postini
odottaa Sturenkadulla.
On vielä jotakin,
jota en ole maksanut.

Olemmeko jumalolentojen leikkikaluja?

Jostain luin, että jotkut tiedemiehetkin ajattelevat maailman olevan jonkin korkeamman voiman luomus ja leikkikalu, jossa tämä korkeampi voima heiluttelee meitä kuin nukketeatterissa. 

Jotain elämämme järjettömyydestä tuo kyllä selittäisikin. 

Ihmettelen, mitä tämä korkeampi voima sitten tästä leikistä saa. Suurimman osan ihmisistä elämä on tylsää ja mielenkiinnotonta, toisilla taas kärsimystä. Joillekin onnellisille korkeampi voima on sitten antanut varakkaan ja mielenkiintoisen elämän. Johon siihenkin liittyy monesti kärsimystä. Tietysti teatterissakin tragedia toimii parhaiten.

Mutta onhan tämä surullista, jos koko elämämme on tosi-rv-viihdettä joillekin jumalolennoille tai meitä älykkäämmälle lajille avaruudessa. Lohduttavaa tietenkin on, että pääsemme tästä leikistä pois kuoltuamme. Vai pääsemmekö? Vai jatkuuko leikki sitten jossain muualla? Sama päivästä toiseen herääminen toisena olentona?

Kiehtovaa ja samalla tavattoman turhaa on miettiä tätä ihmiselämän tarkoitusta. Edes viisainkaan tiedemies tai pappi ei ole keksinyt siihen tyhjentävää vastausta.

Tätä se on yhteisrintama koronan aikana

Koronauutisten lomassa meni hiukan huomaamatta ohi uutinen, että Metsäteollisuus päätti olla enää neuvottelematta yleissitovaa työehtosopimusta. Voi olettaa, että muutkin työnantajajärjestöt seuraavat perässä. 

Tämä kaikki korona-aikana, jolloin silloin alussa puhuttiin, että samassa veneessä ollaan. Taitaa käydä niin, että koronaa käytetään hyväksi irtisanomisissa. Ainakaan poikkeusaika ei tunnu mitenkään estävän sitä, että ihmisiä lähetetään kilometritehtaalle ja köyhyyteen. 

Ravintolat sen sijaan pitäisivät mielellään oviaan auki, mutta eivät saa. Ilmeisesti korona levinnyt pahiten yökerhoissa. Itse en edes tiedä, millaista yökerhoissa on, kun en ole käynyt niissä vuosiin. On sääli, ettei pubeja ja ruokaravintoloita pystytä erottamaan tässä lainsäädännössä yökerhoista. 

Mutta eipä nykyään Suomessa mitään yhteisrintamaa ole muutenkaan. Eilen katselin tätä eduskunnan kyselytuntia. Kaikki puolueet sättivät ja haukkuvat toisiaan. Ei oikein mitään yhteistä ideaa mistään. Jopa homosalakerhoja kristilliset etsivät eduskunnasta. Alkaa touhu olla kuin Usassa, missä kaikki politiikka perustuu sen toisen puolueen kampittamiseen. Ei ihme, jos  ei asiat edisty.

Istunnossa kinataan maskeista, niistä tosin kansakin kinaa ja vahtaa toistensa maskin pitoa. Itse en edes niitä pysty pitämään, koska en pysty hengittämään niissä. Sinänsä kyllä pyrin pysymään ihmisistä erossa, sillä riskiryhmäläisenä en halua koronaa tai edes influenssaa. Muuten on edessä sairaalakeikka. 

Muuten kunto on nyt parempi, vaikka yskäkohtaukset iskevätkin välillä ja rajoittavat siten elämää. Töitäkin olen pystynyt jo tekemään. Väliaikaisen kämpänkin sain, joten kai tämä tästä taas. Vielä kun kunnon saisi hieman paremmaksi.

Julkaisemattomia runoja

Tehtävä Kontulassa

Minut lähetettiin Kontulaan. Toimittajaa käskettiin kysymään köyhyydestä.
Kontulassa kun niitä köyhiä täytyy olla.
Vai oliko presidentinvaalit?
Moni asia on unohtunut.
Haluttiin mielipiteiltä kansalta.
Kansa tietää aina.
Nyt ei kertonut tietämäänsä.
Siis Kontulaan.
Tehtävä osoittautui vaikeaksi.
Kukaan ei halunnut puhua.
Eräät käskivät painumaan vittuun.
Sellainen oli iltapäivä Kontulassa. 

Tyttö asemalaiturilla

tyttö pettyi elämään
tyttö pettyi rakkauteen
tyttö päätti elämänsä
aseman ensimmäiseen laituriin

kukkasia laiturilla
luki rest in peace

kaverit muistivat tyttöä
tyttö on kuollut
minäkin muistan hänet

kirjoitan hänestä
ettei hän unohtuisi

etten minä unohtuisi
niin nuorena kuoli hän
aseman ensimmäiseen laituriin

asemalta hän lähti unelmiin
asemalla hän odotti ihastustaan

poika jätti tulematta
tyttö pyysi viimeisen kerran.
tulethan luokseni?

sitten ei enää mitään.

tyttö pettyi elämään
tyttö pettyi rakkauteen

tyttö päätti elämänsä
aseman ensimmäiseen laituriin

Katsottua: Estonia - mullistava löytö: Onko syy tiedossa vai valehdeltiinko?

 

Katsoin Dplaysta kohudokumentin Estonian uppoamisesta. Olin positiivisesti yllättynyt. Luulin, että nyt tykitetään viisi jaksoa mitä hullumpaa salaliittoteoriaa, mutta ei sentään. Pääasiallisesti asiallinen dokumenttisarja.  Viimeinen jakso tosin sitten meni ehkä jo niihin salaliittoteorioihin.

Päällimmäisenä minulle jäi mieleen, miten huonosti yhteydenpito onnettomuuden uhrien omaisten kanssa hoidettiin viranomaisten toimesta onnettomuuden jälkeen. Jos jälkihuolto olisi hoidettu vähän tyylikkäämmin salaliittoteoriatkin uppoamisen syistä olisivat jääneet sikseen. Jälkikäteen uhrit olisi voinut myös nostaa hylystä.

Nyt löydetty reikä Estonian kyljessä ei sinänsä kerro vielä mitään. Mullistavahan työ löytö ei ollut, sillä Kaleva kirjoitti siitä jo ajat sitten. Mutta dokumentin myötä reijästä nousi kohu, mikä on tietenkin ymmärrettävää, koska dokumentti on näyttävämpi kuin lehtijuttu.

En oikein jaksa uskoa, että sukellusveneet törmäilisivät matkustajalaivaan. Vielä vähemmän ruotsalainen sukellusvene. Jotain hämärää lastia on laivalla kuljetettu, mutta riittääkö sekään minkään pommi-iskun syyksi. Vuonna 1994 Virosta virtasi varmaan sinne sun tänne ilman rajavalvontaa hämärää lastia. 

Viro varmasti haluaa nyt uutta tutkintaa, sillä vuonna 1994 sekaisin oleva Viro taisi jäädä Ruotsin ja Suomen jalkoihin onnettomuuden tutkinnassa. Virolle kysymys on tietenkin myös jonkinlaisesta kunniasta, sillä kantoihan laiva valtion nimeä.

Itse muistan hyvin Estonian onnettomuuden kun olin tuolloin jo lukiolainen. Silloin se ei vaan tullut samalla tavalla iholle, kun ei ollut somea eikä nettiä. Näin ehkä onnettomuuden uhrien omaisten onneksi. Mediakin jätti tuolloin aika rauhaan niin uhrit kuin omaiset. Viranomaisiakaan ei kovisteltu nykyiseen malliin.

Mutta kyllä se Estonian mayday-kutsu sävähdyttää aina, kun sen kuulee jostain. Se tekee onnettomuudesta todellisen, samoin kuin uponneesta Estoniasta kuvatut pätkät. En ole kuitenkaan koskaan osannut pelätä, kun olen matkustanut laivoilla. Vaikka niinhän sitä Estonian aikanakin luultiin, etteivät ne voi upota.

Siperian Jeesus vietiin ristille

Siperiassa itseään Jeesukseksi sanova mies Vissario joutui pidätetyksi kuten esikuvansa. Ristille häntä tuskin viedään, mutta loppuelämä voi vierähtää vankilassa. 

No. Tämä lahkolaisjohtaja on alunperin Sergei-niminen liikennepoliisi, joka sai näyn, että on Jeesus. Kuinkas muutenkaan. En tiedä hänen ideologiaansa, mutta todennäköisesti se on sama kuin muilla lahkoilla.

Ja sehän on se, että maailmanloppu on tulossa ja Jeesus itse käyttää lahkon naisia hyväkseen. Lahkolaiset elävät niukkuudessa ja Jeesus itse ja hänen lähimpänsä nauttivat elämästään. Ja kuinkas ollakaan, kun nyt katsoin, niin osuin lähelle.

Jostain nämä Jeesukset vain löytävät aina uhrinsa. Niin kova on ihmisen halu saada elämäänsä jotain suurempaa. En usko, että nämä ihmiset ovat edes tyhmiä. Päinvastoin, mutta johdateltavissa. Sehän se ei katso älykkyyttä.

Enemmän Rasputinissakin oli Jeesuksen karismaa kuin tässä Sergeissä, mutta eihän homma ole siitä kiinni. Mitä hullumpia selität vakuuttavasti sitä varmemmin saat seuraajia. 

Sergei on tuskin ainutlaatuaan tälläkään hetkellä. Muitakin Jeesuksia on ainakin omasta mielestään olemassa. Pitäisikö itsekin perustaa lahko? Ei huolta enää huomisesta ja palvovat seuraajat eivät vittuile ja nöyryytä. Huonompiakin ammatteja on kuin olla feikki-Jeesus. 

Miksi Sergei sitten joutui telkien taakse? Ortodoksinen kirkko kyllästyi kilpailijaan. Olisiko tullut liikaa lampaita Sergeille? Ja ortodoksinen kirkko on Putinin kaveri. Ja Putin lienee se Venäjän ainoa Messias.

Mutta kaikille lahkolaisjohtajille on koittanut loppu. Sergei ei sentään ennättänyt ajaa lahkoaan joukkoitsemurhaan.