Ruotsissa asumisen täytyy olla vielä ankeampaa ja ilottomampaa kuin Suomessa asumisen.
Ruotsissa paheksutaan Marian sairaalan päivystyksen hoitsujen ja lekureiden kohukalenteria. Jokusen hapannaaman kommentin olen Suomestakin aiheesta lukenut, joissa paheksutaan, että täytyykö nyt hyväntekeväisyyttä tyttökalenterilla edistää, ja miksei ne tee vain töitään, ja olisi näyttelemättä itseään.
Kenellekään kun ei olla Suomessa niin kateellisia kuin kauniille naisille. Ja veikkaisin nimenomaan toisten naisten taholta.
On se kumma, että jos palomiehet tekevät kalentereitaan, niin kukaan ei paheksu. Se on vaan kivaa huumoria. Mutta jos palomieskalenteriin laitettaisiin yksin naispalomies, niin johan siitä mekkala nousisi.
Oletetaanko hoitajien vielä olevan joitain pyhimyksiä, jotka säilyvät ikineitsyeinä kuin konsanaan Florence Nightingalen aikoina, joilla ei ole mitään muuta intressiä elämässään kuin hoitaa humalaisia ja vanhuksia päivystyksissä.
Minusta sairaanhoidon väki on yleensä turhan vakavan oloista ja oli ihan positiivinen yllätys, että heiltä löytyi huumorintajua. Peräti lääkäreiltäkin vielä. Itse kaatuilin pari viikkoa sitten ja jouduin poikkeamaan Marian päivystyksessä. Enpä olisi silloin uskonut, että siellä tällaisia pakkauksia oli töissä sen verran sukupuolineutraali se valkea asu on.
Minusta naiset ovat Marian kalenterissa mukavan luonnollisia ja eivät ne näytä kuvissa ainakaan kärsivän. Kai ne itse ovat halunneet hommaan lähteä. Ja tuskin siellä Mariassa työajalla ovat korsettiaan päälleen heittäneet. Sen virheen tosin hoitajat tekivät, että esiintyivät jutuissa omilla nimillään. Veikkaisin suhteellisen vahvaa läähätyssoittojen rumbaa heille.
Hoitajafantasioijia kun riittää ja sillä tietysti tämänkin kalenterin megalomaaninen julkisuus selittyy.
Mutta jos joku ihmisen luonteessa säilyy vuosikymmenestä toiseen, niin se on paheksumisen vimma. Ja se, että kaikkea mihin liittyy paljasta pintaa tai edes seksintapaista on paheksuttavaa. Varsinkin jos kyseessä on nainen.
