Ja niin puhui Selänne...

Suomi on siitä jännä maa, että voit marssittaa vaikka minkälaista asiantuntijaa ja osaajaa kertomaan lehtien palstoille, miten asiat ovat tai miten niiden pitäisi olla. Ketään ei joko kiinnosta heidän sanomansa tai se ärsyttää hetken ja unohtuu.

Mutta sitten otti kantaa asioihin kansallissankari ja kiekkotähti Teemu Selänne. Kun hän tviittaili ja kirjoitti blogiinsa turvapaikanhakijoiden tekemistä raiskauksista helvetti oli irti. Ennen kaikkien suosikki ei ollutkaan enää kaikkien suosikki. Ja joidenkin suosikki entistäkin enemmän.

Sinänsä on arveluttavaa, jos joidenkin mielestä urheilija ei saisi sanoa mitään yhteiskunnallista tai kriittistä julkisesti. Se olisi varsin tyhmääkin, jos ajattelee, minkälainen julkisuusarvo Teemu Selänteen kaikilla sanomisilla on.

Sitäkin on arvosteltu, että Selänteen mielipide on henkilökohtainen. Se lienee jokaisella. Jos kaverin tytär tulee raiskatuksi turvapaikanhakijoiden toimesta, niin varmasti se koskettaa syvemmin kuin pelkkä uutinen lehdessä.

Jo viikkoja on käyty keskustelua seksuaalisesta ahdistelusta. Uskomatonta kyllä, lähtöasetelmat ovat yhä ne, että miksei tavallisten suomalaisten miesten tekemiin raiskauksiin puututa yhtä tiukasti kuin turvapaikanhakijoiden tekemiin raiskauksiin.

Jos turvapaikanhakijat ovat tehneet viimeisimmän tiedon mukaan 20 raiskausta niinkin lyhyen aikaa kuin he ovat Suomessa olleet ja heitä on noin 30 000, niin on se aika korkea luku. En tiedä, mikä on suhdeluku kun puhutaan tavallisista suomalaisista miehistä, mutta suhteessa suomalaiset miehet tekevät vähemmän raiskauksia. Siitä ei pääse mihinkään. Maahanmuuttajistakin raiskaajina korostuvat vain jokunen tietty lähtömaa.

Rohkenisin väittää, että nykyajan suomalainen mies käyttäytyy kokonaisuutena naisia kohtaa asiallisemmin kuin vaikkapa 70-luvun virkaveljensä, jolloin tytöttely ja puristelu oli taatusti arkipäivää. Varmasti sitä tapahtuu vieläkin. Ja uskoisin, että poliisi varsinkin suhtautuu seksuaaliseen ahdisteluun ja etenkin raiskauksiin herkemmin kuin ennen.

Vielä tuli mieleen sitten näistä miehen ja naisen välisestä suhteesta jo kanssa viikkoja vellonut keskustelu naisista, jotka terrorisoivat miehiään kotona. Vähättelevät, eivät kunnioita, saati anna lämpöä ja arvostusta.

Mielestäni naisilla on nykyisin kaikki avaimet käsissään parisuhteissa, joten miksi he eivät niitä käyttäisi. Valta taitaa todellakin olla heillä.

Toki tämä on vankka yleistys, koska on monia parisuhteita, jossa homma toimii, mutta epäilen, että nykyisin miehet ovat emotionaalisesti riippuvaisempia naisesta kuin naiset miehestä. Ennen nainen oli riippuvainen miehestä taloudellisesti, nykyisin ei enää senkään takia tarvitse pysyä yhdessä tai leikkiä rakastunutta.

Mutta mielestäni on omituista, että miehet tähän naisten valtaan vain alistuvat, eivätkä perää kunnioitusta. Syynä lienee pelko parisuhteen kariutumisesta ja että samalla esimerkiksi menettää lapset yms. Tai sitten suomalaiset miehet ovat yksinkertaisesti liian kiltteja parisuhteissa.

Miten syntyy sadistinen kiduttaja?

Luin artikkelin Gestapon pyövelistä Klaus Barbiesta, joka Ranskassa Lyonissa oli lopulta vastuussa tuhansien ihmisten kuolemasta toisen maailmansodan aikana. Barbien kerrottiin hymyilevän kiduttaessaan jopa henkilökohtaisesti uhrejaan, vaikka olikin johtavassa asemassa, eikä hänen olisi ollut pakko liata käsiään. Hän oli myös innovatiivinen keksiessään uusia tapoja kiduttaa.

Lyoniin hän saapui todeten, että tulin tänne tappamaan. Mies ei edes itse valehdellut itselleen tehtäväänsä, kuten jotkut pyöveleistä vetosivat siihen, että he noudattivat vain käskyjä. Barbie selviytyi sodasta vieläpä ehdin nahoin amerikkalaisten ja brittien suojeltua häntä, koskapa he tarvitsivat häntä jostain käsittämättömästä syystä. Kaikki me valitettavasti tiedämme, että moni muukin natsirikollinen sai uusia hommia entisiltä vihollisiltaan, jos heistä oli vain hyötyä. Näin lyhyt oli silloin rikoksista tuomitsemisen tie.

Lopulta Barbie siirtyi monen muun natsin tavoin Etelä-Amerikkaan toimien huumekaupassakin mukana. Hän jäi kiinni ja tuomittiin vasta 1980-luvulla Ranskassa elinkautiseen. Kuolemantuomiotakaan kun ei voinut aikojen muututtua enää antaa.

Barbien taustasta sen verran, että lapsuudessaan hän eli väkivaltaisen ja alkoholisoituneen ensimmäisen maailmansodan veteraani-isän hirmuvallan alla. Henkinen ja myös fyysinen väkivalta tuli tutuksi jo pienestä pitäen. Tuohon aikaan ei tietenkään ollut mitään auttajaverkostoja missään maassa. Barbie oli vieläpä syntynyt avioliiton ulkopuolella, joten hänellä oli lapsena taakkanaan myös tuolloin häpeällisen äpärälapsen leima.

Ei liene ihmeellistä, että kynnys väkivaltaan ja alistamiseen ei ole korkealla, jos siihen on tutustunut jo lapsena. Tuleeko sitten helvetillisen lapsuuden kokeneesta alistuja vai alistaja, niin ne taitavat olla ne kaksi vaihtoehtoa, jos terapioita ei ole tarjolla.

Vielä ripaus torjuntaa joka puolelta ja kun ajat muuttuvat epävakaiksi ja väkivaltaisiksi, niin pyöveli on tarjolla. Totalitarismi sekä tietenkin sota-aika päästää irti sellaiset yksilöt, joissa muhii viha ja kostonhimo muita ihmisiä kohtaan. En oikein keksi muitakaan syitä, miksi he nauttisivat kidutuksesta.

Rauhanaikanakin tapahtuu sadistisia murhia ja kidutustakin, mutta uhrimäärät jäävät pienemmiksi, vasta sota-aikana se tulee jopa hyväksytyksi silloisen vallanpitäjän toimesta. Kansanmurhissa ollaan jopa sadistisen tappamisen hysterian vallassa, jos ajattelemme vaikkapa Ruandan kansanmurhaa ja muita vastaavia. Kun hysteria katoaa, väitetään, ettei kukaan tiennyt mitään mitä tapahtui tai noudatin vain käskyjä. Se on tietenkin täyttä valetta.

En halua kuulostaa synkältä, mutta en usko väkivallattoman maailman olevan mahdollinen. Ihmisissä on valtava määrä piilevää väkivaltaa, joka odottaa purkautumistaan. Sota, väkivalta ja halu alistamiseen tuskin katoaa ihmiskunnasta koskaan. Tai sitten meidän täytyisi käydä jokin uusi evoluution vaihe, jossa näin meille tapahtuisi.

Aina löytyy myös niitä, jotka ihailevat sadistisia ja väkivaltaisia murhamiehiä. Uskomatonta kyllä. Joillekin he edustavat jotain sellaista voimaa ja kauhua, joita heitä ihailevat luulevat heissä itsessään olevan tai jollaista he haluaisivat itsessään olevan. 

Roudasta rospuuttoon

Suomalaiselle miehelle viina maistuu ja silloin anellaan anteeksi.

Kuka suojelisi meitä toisiltamme?

Parhaillaan vellovaa katupartiokeskustelua seuratessa tulee väkisin mieleen, että kuka suojelisi meiltä toisiltamme.

Keskustelu ei tietenkään kävisi kiivaana, ellei kyseessä olisi jälleen kerran maahanmuutosta tai oikeastaan nyt pakolaisista. Jostain tietysti kertoo, että osa kansasta kokee tällaisten partioiden olevan tarpeellisia. Luin että peräti joka neljäs kansalainen ajattelisi näin. Silloin jos kielletään mitään ongelmaa olevan turvapaikanhakijoiden kanssa, niin poliitikkojen puheet kaikuvat kyllä kuuroille korville.

Mutta jos partioitsijoilla on jo vahvaa rikostaustaa takana, niin kuin joissain tapauksissa ilmeisesti on, liikutaan myös vaarallisilla vesillä. Jos joku haluaa partioida, olisin ainakin tyytyväinen, ettei hänellä olisi pahoinpitelytuomioita taustalla. Katupartion perustaminen itsessäähän ei ole rikos.

Välillä olen miettinyt tuota poliisin resurssipulaa, josta niin usein puhutaan näiden katupartioiden yhteydessä. Narinkkatorilla Helsingissäkin saattaa keskellä päivää istua kaksikin partiota autoissaan. Pikkupaikkakunnat ovat tietenkin asian erikseen. Kohtuullisen hyvin poliisi on tuntunut selvinneen  turvapaikkakriisistäkin.  Välillä se suojelee pakolaisia tuhopolttajilta, pakolaisia toisiltaan ja kaikkea siltä väliltä.

Katupartioista puhutaan kuin aivan uutena ilmiönä, mutta kyllähän Suomessa on liikkunut vaikka minkälaisia partioita aiemminkin. Milloin on vahdattu nuoria ja milloin mitä mitäkin. Partiot ovat hävinneet yhtä nopeasti kuin niiden puuhamiesten ja -naisten into.

Ja jos mennään Suomen historian levottomimpiin vaiheisiin ovat punakaartit ja valkokaartit partioineet kadulla oikein aseiden kanssa. Nykypäivän Suomi ei tosin taida olla lähellekään samanlaisen vaaran edessä kuin tuolloin mitä tulee sisäiseen turvallisuuteen.

Vaaran tunne syntyy usein ihmisen sisältä. Katuväkivaltaa, raiskauksia yms. kyllä tapahtuu niin maahanmuuttajien kuin tavallisten suomalaisten toimesta. Pelolle ei saisi vain antaa valtaa, koska silloin rajoittaa omaa elämäänsä. Kuluneen kuuloista, mutta totta.

Ja mitä turvapaikanhakijoihin tulee niin paljonhan heitä lähtee Suomesta jo vapaaehtoisesti. Suomi voi olla kova ja kylmä paikka pärjätä jo tavalliselle suomalaiselle. Pettymyksen täytyy olla suuri, jos on saanut tietoa Suomesta vieraanvaraisena ja lämpimänä paikkana, josta rahaa irtoaa helpolla. Totuus on aika kaukana tuollaisesta unelmasta.

Onko Donald Trump vain viihdettä?

Jos jotain näistä Usan presidentinvaaleista jää mieleen, niin Donald Trump. Tv-tähti ja kohuliikemies tietenkin taitaa sen, miten julkisuutta saadaan. Hänelle on aivan sama onko se positiivista vain negatiivista. Toisin kuin muut poliitikot hän tietää, että pois lukien yksityiselämän pahimmat töppäilyt tai törkeimmät oman edun vedätykset kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta.

Republikaaniehdokkaissa hän pitää kärkeä, mutta eri asia on, jatkuuko nousukiito loputtomiin ja jos jatkuukin, niin äänestääkö kansa turvallisemman demokraattien Hillary Clintonin presidentiksi. Hillaryn taakkana on tietenkin amerikkalaisille hieman vieraampi feminismi ja se, että hänen miehensä on ollut jo presidentti.

Trumpin luomat kohut ovat tuskin vahinkoja. Ei hän vahingossa peloittele amerikkalaisia meksikolaisilla maahanmuuttajilla, muslimiterroristeilla, Kiinalla ja muilla mahdollisilla uhilla. Hän tietää, ettei amerikkalaisia naurata, jos laiton meksikolainen maahanmuuttaja vie hänen työnsä samoin kuin että työpaikat valuvat Kiinaankin.

Usan historian tuntien tietenkin puheet maahanmuuton vaaroista herättävät kummastusta, perustuuhan nyky-Usa siirtolaisuuteen, mutta on Usassa ennenkin haluttu välttää tiettyjen ryhmien maahanmuuttoa. Ei se mikään uusi asia ole.

Trump on ristiriitainen hahmo, niin kuin mielenkiintoiset ihmiset usein ovat. Hän esiintyy kansanmiehenä, mutta kättelee ihmisiä vain siksi, että on pakko. Hän ei siedä alkoholia ja tupakkaa ja tuskin lähtisi asunnottomien asuntolaankaan käymään. Kansaa ei tunnu haittaavan se, että loppujen lopuksi Trump on elitisti. Takana on hyvä kampanjan suunnitteluryhmä.

Kohuliikemies on tehnyt itselleen lyömäaseen siitä, että hän ei ole poliittisesti korrekti. Hän tietää, että hänen äänestäjänsä myöskään tuskin varoisivat puhumasta ennakkoluuloisilla puheilla. Trump eroaa populistisimmista eurooppalaisista poliitikoista jo siinä, ettei isojen puoluiden eurooppalaiset presidenttiehdokkaat uskaltaisi ikinä puhua samalla tavalla kuin Trump puhuu.

Trump on onnistunut tavoitteessaan siinä, että älymystö ja varsinkin valtamedia on kavahtanut häntä. Google on jopa tehnyt Trump-suodattimen häntä koskevia uutisia varten. Kaikki tämä pelaa Trumpin pussiin, sillä ns. tavallinen kansa ei siedä älymystöä. Trumpia ei kuitenkaan suodateta median toimesta, sillä hän luo uutisia. Tämänkin Trump tietää.

Sitä emme tiedä, onko koko presidentinvaalikampanja Trumpille vain yhtä suurta julkisuuskampanjaa tulevia projekteja varten, vai haluaako hän todella Usan presidentiksi. Ja jos hänestä Usan presidentti tulisi, niin kävisikö hänelle kuten muille populisteille. Todellisuus latistaa puheet. Usan presidentit toki ovat ennenkin aloittaneet sodan jossain päin maailmaa, että huomio kääntyisi pois sisäpolitiikan ongelmista. Vaikka rikas mies onkin, valtion johtaminen on aivan erilaista kuin bisnesimperiumin.