Yksijalkainen lokki (runo)

Yksijalkainen lokki

Yksijalkainen lokki odottaa Eerikinkadun kulmassa.
Kapakan edessä se päivystää, kuka tietää miksi.
Ehkä se vain odottaa jotain tapahtuvaksi.
Se kun ei viihdy muiden lokkien seurassa.

Yksikin rujo, rikkinäinen jalka riittää sille.
Lokilla on kärsivällisyyttä.

Ruokaa se ei keneltäkään kaipaa,
tuijottaa vain ihmisiä, jotka eivät sitä huomioi.
Vaivoin se lentää autojen tieltä, mutta lentää kuitenkin.

Lokki taitaa miettiä,
että yhdelläkin jalalla on mentävä eteenpäin,
jos näin oli määrä olla.

Oikeassa paikassa oikeaan aikaan

Lueskelen parhaillaan 1950-luvun alkupuolelta olevaa kirjaa nimeltään Historian hahmoja. Ajalleen tyypillisesti sävy on hyvin opettavainen. Hyvä historianhahmo on kirjoittajien mielestä rehti, kunnollinen ja tietenkin mies.

Tuon ajan kirjoittajat eivät oikein etsineetkään historiallisista hahmoista vain jotain paskaa, kuten nykyisin tehdään 100 vuotta sitten kuolleista ihmisistä. Mutta kyllähän se maailma oli rajoittunutta ja ihmiskäsitys vielä yli 60 vuotta sitten.

Paljonhan tuossa kirjassa on sellaisia nimiä, jotka eivät enää meidän päivinämme ole kovinkaan tunnettuja. Aika harva taitaa tietää yhtäkään nimeä Antiikin Kreikasta tai sanotaan nyt edes 1700-luvulta.

Mutta sitä oikeastaan mietin, että mikä tekee jostakin ihmisestä historiaan jäävän hahmon ja toisesta ei. Maailma on täynnä lahjakkaita ihmisiä. Silti jotkut jäävät historiaan ja toiset eivät. Olisiko kyse sattumasta. Oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Kaikki on hyvin (runo)

Kaikki on hyvin

Rakastan häntä, joka kertoo minulle,
miten minun täytyy muuttua.
Ja ettei minun tarvitse huolehtia.

Tulen takaisin hänelle,
kun olen kuollut,
ja herännyt uudelleen eloon.

Ja tiedän, että todella hengitän.
Kaikki on hyvin.

Miksi Jumala ei kuuntele?

Kautta aikain ihmiset ovat ihmetelleet, että jos Jumala kerran on olemassa, niin miksi maailmassa on kärsimystä ja miksi Jumala ei kuuntele ja auta.

Lienee mahdotonta, ettei kärsimystä olisi olemassa. Se taitaa kuulua elämään siinä, missä onnikin. Mutta jalostaako kärsimys, se on eri asia. Joskus jalostaa ja joskus tekee katkeraksi.

Olen lueskellut viime viikkoina kirjaa nimeltä Hyväksy itsesi, uskalla elää. Yksi sen tärkeä pointti on mielestäni kohdassa syyllisyys ja huolehtiminen.

Me ihmiset tunnemme syyllisyyttä monesta asiasta. Joko olemme oikeasti tehneet jotain pahaa, josta tunnemme syyllisyyttä tai tunnemme syyllisyyttä siitä, ettemme ole tarpeeksi hyviä.

Syyllisyydentunnetta myös iskostetaan meihin pienestä pitäen. Se on eräänlainen vallankäyttökeino saada toinen ihminen tuntemaan syyllisyyttä.

Ja kaikesta huolehtiminen se vasta estääkin ihmistä elämästä. Ei ole muuta hetkeä kuin nykyhetki, sen kun vain hyväksyisi ja nauttisi siitä.

Silloin Jumalankaan ei tarvitse kuunnella.

Aina lähellä (runo)

Aina lähellä.
Älä vain poista minua elämästäsi.
Pidä minut aina luonasi,
vaikka olisit kaukana.
Olet aina lähellä,
sillä sanot tietäväsi,
missä aina ja kulloinkin olen.
Niin tiedät.

Niin se elämä heittelee eli freelanceriksi

Paljon on aikaa vierähtänyt, kun olen edellisen kerran kirjoitellut. Ajatukset ovat olleet paljon muualla, mutta nyt ne alkavat olla kasassa.

Vakituinen työsuhteeni päättyi. Sopimusteknisten syiden takia en voi siitä enempää kertoa. Eikä se kai olisi muutenkaan järkevää, kun pienet ovat piirit Suomessa media-alallakin.

Ja onhan tässä totuteltu ajatuksen tasolla uuteen elämään.

Niin. Kyllähän sitä vähän niin kuin joutuu luomaan itsensä uudelleen, kun siirtyy kuukausipalkkalaisesta freelanceriksi. Onneksi tietenkin välimuotojakin löytyy, kuten osuuskunnat, joiden kautta voi tehdä töitä. Ehkä tämä voi olla hyväkin asia, varsinkaan kun taloudellista hätää minulla ei ole heti.

Niin. Antakaahan minulle töitä. Ja niitä toki itsekin etsin, harvalle freelancerille niitä valmiina tulee.

Minä osaan mitä vain. Minä kirjoittelen niin jutut tavallisista ihmisistä kuin julkkiksistakin. Yhteiskunnallisia asioita unohtamatta. Tiedottajanakin olen joskus elämässäni ollut. Voin jopa kirjoittaa nettisivujanne varten tekstit.