Vastaathan kirjeeseeni, Miss Lonelyhearts!

Lomani alkoi eilen ja ajattelin, etten nyt vähään aikaan kirjoittaisi ja yrittäisin vain rentoutua.

No, eihän se tietenkään onnistunut ja syntyi pakottava tarve kirjoittaa viimeksi lukemastani kirjasta eli Nathanael Westin Vastaathan kirjeeseeni, Miss Lonelyhearts (WSOY 2011).

Ensimmäinen kerta muuten kun jätän otsikkoon kirjan nimen, mutta ei sitä aina tapaa yhtä hyvin nimettyjä kirjojakaan.

Lue lisää kirjallisuusblogistani.

Happy birthday, Mick!

Mick Jagger taisi jo perjantaina täyttää 70 vuotta, mutta myöhästyneet onnittelut. Mick alkaa olla oikeasti rockin vanhempi valtiomies, vaikka sellaiseksi häntä tituuleerattiin jo tämän biisin valmistumisaikoina 1970-luvun alkupuolella.

Jostain luin, että jopa Suomeen saattaisi vielä tulla.

Kun ilta kääntyy yöhön

Tai epärunollisemmin olen Orimattilan karaokebaarissa.

Ja niin yksinäiset ihmiset löysivät onnen laulun surullisista sävelmistä ja lähtivät yksin kotiin.

Kävin sitä minäkin Turussa

Kävin työmatkalla Turussa. Siellä tapasin erään julkkiksen, joka opasti paikallisiin nähtävyyksiin. Mukava kaupunki oli Turku, vaikka päivä kylmä ja tuulinen oli.

Olihan se ravintolalaivassa Aurajoella käytävä. Tosin vasta päivän päätteeksi.

En ollut stalkkaamassa. Etsin vain tietä Samppalinnaan.

Lisää näkymiä Aurajoelta.

Laivoja ihailemassa Ruissalossa.

Palmujakin Turusta löytyy.

Kakolassa.

Kakolassa osa 2.

Ristiriitainen ystäväni

Vaaleahiuksinen naispuolinen ystäväni kirjoitti myös minusta runon. Elämäni tosin ei ole kauniiden naisten ympäröimää, valitettavasti.

RISTIRIITAINEN YSTÄVÄNI
Olet Korson kundi, joka asuu Eerikinkadulla.
Kutsuin sinua vasemmistovihreäksi, mutta paljastit olevasi piiloporvari.
En tiedä kunnianhimosi tasosta, mutta lahjakas olet. Onnistut muodostamaan kiinnostavia mielipiteitä monille vaikeasti ymmärrettävistä aiheista. Nöyrryt silti kirjoittamaan viihdejuttujakin. Olet älykkö, joka innostuu juoruistakin.
Piilovaatimattomaksi olet löytänyt monta foorumia tuoda itseäsi esille.
Olet itsekin kertonut olevasi sosiaalinen erakko.
Pidät kilttiä imagoa yllä, vaikka oletkin varmasti vaikeasti hallinnoitavissa oleva.
Olet sinkku, jota naiset ympäröivät.
Työskentelet kaunottarien keskellä, mutta kutsuit minua kauniiksi.

Kovin sotaromaani ikinä

Gustav Hasford ei välttämättä kirjailijana ole kovin monelle tuttu. Tunnetumpi on hänen kirjastaan Metallivaippa (WSOY 1987) Stanley Kubrickin ohjaama elokuva Full Metal Jacket.

Metallivaippa, kuten myös Full Metal Jacket, kertoo Usan merijalkaväen koulutuksesta ja Vietnamin sodasta kovimmillaan, armottomimmillaan ja julmimmillaan.

Oikeastaan täysin vailla mitään toivoa, ellei sellaisena pidetä päivien laskua tyttökalenteriin odottaen kotiuttamista helvetistä.

Lue lisää kirjallisuusblogistani.

Vaaleahiuksinen nainen

Vaaleahiuksinen nainen.

Kirjoitin jo kerran vuotavista silmistäsi.
Ne näyttävät kauniilta.
Isot silmät kauniissa kasvoissa.
Silmäsi vuotavat edelleen.
Asiaan oli palattava.

Tuuli, hiekka
kaupungin suru
ne itkettävät minua.

Pidät itseäsi minua vanhempana,
mutta minä olen sinua vanhempi,
sinun on uskottava minua.

Olet minua varakkaampi,
sillä sinä ymmärrät rahaa,
minulta raha valuu karkuun.
En malta keskittyä.

Pyysit juomaan samppanjaa
ystäväsi kanssa,
mutta olin väsynyt, enkä tullut.
Menin suihkuun,
odotin unta, joka ei tullut.

Kutsunet minut uudelleen.
Olet ystävällinen minulle,
paitsi silloin kun olin liian väsynyt
haukuit minut.

Sinä elät jossain, missä kaikki on paikallaan.
Sinulla on aikaa minulle, koska itselläni ei ole.
Sinä tiedät laadusta,
saatat nähdä minussa sellaista.

Luopumisen ja kosketuksen lauluja

Aikanaan kun kirjailija-runoilija-psykiatri-poliitikko-muusikko Claes Andersson oli vielä Vasemmistoliiton puheenjohtaja, hän tuntui aina vaaliväittelyiden fiksuimmalta.

Hän ei huutanut kenenkään päälle, ei syyttänyt tai katsellut alta kulmien ketään ja perusteli mielipiteensä omaan rauhalliseen tyyliinsä. Herrasmies mikä herrasmies.

Kyse ei ole kuitenkaan Anderssonista vaan hänen uusimmasta kirjastaan. Lue lisää kirjallisuusblogistani.

36

Sanotaan, että ikä on vain numeroita. Näin se onkin. Tänään täytän 36 vuotta. Sinänsä tuo ikä on merkityksetön, mutta jokaisesta vuodesta, jonka saa elää, pitää olla kiitollinen.

Harvan elämä on sujunut niin kuin olisi halunnut. Ei minunkaan, mutta huonommin olisi voinut mennä. Kaikesta vaikeinta on olla kiitollinen siitä, mitä itsellään on. En tiedä, onko kyse tästä ajasta vai pelkästään minusta.

Kivikautinen ihminen olisi ollut ikionnellinen, jos olisi elänyt 36-vuotiaaksi. Hänelle onni oli jo sitä, ettei nääntynyt nälkään. Samoin rintamalla pelännyt soturi 70 vuotta sitten olisi tullut iloiseksi jo ajatuksesta, että hänelle suotaisiin mahdollisuus viettää 36-vuotissyntymäpäiviä.

Vaivuin viikonloppuna kuitenkin alakuloon. Ehkä sitä kuitenkin ymmärtää jollain tasolla elävänsä lähes jo elämänsä puoliväliä. Kaikessa se puoliväli on vaikein. Lähdössä kaikki on mahdollista ja lopun lähestyessä tietä olevansa jo lähellä maalia. Se mikä on tapahtunut, on tapahtunut. Siihen sitä kannattaisi tukeutua 36-vuotiaanakin.

Elämässä kun pääsisi jossain vaiheessa siihen, ettei ajattelisi liikaa. Heittäytyisi vain. Nauttisi hetkestä. Koska tuon hetken näkisi, toivottavasti pian. Olisi jo aika.

Kun lapsuudesta ei pääse irti

Kuulun niihin ihmisiin, jotka elävät liikaa menneessä. Murehtivat vanhoja traumoja ja tragedioita, eivätkä osaa oikein jatkaa eteenpäin. Menneessä eläjiin kuului myös venäläinen runoilija ja kirjailija Marina Tsvetajeva (1892-1941).

Lue lisää kirjallisuusblogistani.

Runo naisesta, joka piti minusta

Sinä halusit rakastaa minua.
En oikein antanut.
Sinä olit venäläinen, rakastava nainen,
jolle en halunnut tehdä lasta.

En tuntenut sinua,
tunsin sinut viikkoja.
Sinä tunsit minut. Luulit näin.
Et ollut riittävän kaunis.
Minä luulin olevani komea. Alkava möhömaha.
Olit ensimmäinen, joka innostui minusta.
Se oli pelottavaa.
Muut ovat työntäneet kauemmaksi.

Ostimme yhdessä postimerkkejä.
Sait postissa yliolkaista kohtelua.
Kirosimme sitä.

Keitit minulle teetä.
Se poltti suuni.
Näytit minulle kuvia perheestäsi.
Minulla ei ollut näytettävää.

En tuntenut sinua,
enkä antanut aikaa itselleni, en sinulle.
Ihailin vartaloasi.
Se oli sorjempi kuin naisilla ennen sinua.
Olit pitkä, pidempi minua.

Juoksin tupakalla.
Kohta raitiovaunulle.
Se kulki kotiisi.
Minun oli otettava toinen.

Menin takaisin Pohjoiseen lähiöön.
Aikasi tavoittelit minua. Luovutit.
Toivottavasti sinulla on pieni perhe.
Sellaisen halusit.
Ihmiset, jotka tietävät, mitä haluavat,
soisin saavan kaiken.

Minä olen venäläisen melankolian ylistys.