Kuvia menneiltä vuosilta osa 2

Vuoden 2014 vaihteessa, muistaakseni, olin erään julkkiksen matkassa Gambiassa tekemässä juttua hänestä ja hänen gambialaisesta morsiamestaan.

Eräänä päivänä kun olin yksin rannalla, sattui kameraan eteen vanhempi länsimaalainen nainen taluttamassa nuorta gambialaista miestä. Että tapahtuu sitä näinkin päin.

Minäkin vuodan verta (runo)

Huulipunan jälkiä viinilasissa.
Taas rankka yö.
Nähdä joka puolelta ja kaikki.
Tuntea, että jotain on tulossa.
Rakastaa ikuisesti.
Se, mikä on liikaa on liian vähän.
Musta on kaunista.
Elämä alkaa ja loppuu.
Valkoinen riippuu minusta.
Tunnustus tekee hyvää sielulle.
Olen kotona.
Jos minua lyödään, minäkin vuodan verta.

Innovoikaa Suomelle sydän ja sielu!

Viime vuoden lopulla haastattelin psykiatri Ilkka Taipaletta hänen kirjastaan vuosistaan töissä mielisairaaloissa. Mielenkiintoinen kirja sekin. Lähtiessäni hän sujautti käteeni myös kirjan, jonka hän on toimittanut eri kirjoittajien teksteistä.

Kirja kertoi suomalaisista innovaatioista. Ei siis pelkästään konkreettisista esineistä yms. vaan vaikka suomalainen sosiaalipolitiikka nähdään innovaationa. Melkein kyllä yllätyin, kuinka paljon Suomessa on luotu hyvää. Varsinkin 60-80-lukujen välillä Suomi kehittyi kehitysmaasta yhdeksi maailman parhaimmaksi maaksi asua ja elää.

Siksi väkisin tulee mieleen, että mikä Suomessa ei toimi tänä päivänä. Kaikkia turvaverkkoja  yritetään purkaa vähä vähältä. Ammattiyhdistysliike on kädetön, samoin kuin ne puolueet, jotka ovat edes yrittäneet puolustaa sitä tasa-arvoista Suomea, joka vaivalla rakennettiin.

Ns. eliittiälyköt eivät enää puolusta köyhää kansaa, kuten ennen oli tapana. Ja koko suomalaisuus on vesitetty heiluttelemalla Suomen lippua väärissä paikoissa ja väärien ihmisten toimesta.

Se lohduttaa, että onneksi monia kirjassa mainittuja suomalaisia edistysaskeleita ei ole onnistuttu romuttamaan. Vielä. Mutta eihän Suomessa ihmiset hyvin voi. Ei edes vaikka rahaa olisi. Ja vielä vähemmän jos rahaa ei ole.

Tällä hetkellä tärkeintä olisi innovoida se, että miten suomalaiset saataisiin innostumaan. Ja kaikki mukaan rakentamaan maata. Nyt ovet ovat monesti suljettuina, vaikka itse yrittäisit kaikkesi. Koettu on. Ja saman ovat kokeneet monet muut.

Välillä en ihmettele, että monet lähtevät Espanjaan, Viroon tai muualle. Suomi on nykyisin aika kallis ja anteeksiantamaton maa. Sekä henkisesti että fyysisesti. Sydän on kadonnut ja varsinkin sielu.

No, tästä kokonaan uuden Suomen rakentamisesta olen kirjoittanut aikaisemminkin. Enkä usko, että mitään tapahtuu.

Ja en nyt tarkoita mitään noloja Suomi Nousuun tai Sari Sairaanhoitaja-kampanjoita, jotka syntyivät mainostoimistoissa. Tarkoitan oikeaa rakkautta maataan ja kanssakansalaisia kohtaan.

Istun jumalan kuistilla (runo)

Istun jumalan kuistilla.

Odotan sinun
kulkevan ohitseni
alastomana tai ilman.

Olet naiseni lampun kanssa.

Valkoinen lilja,
jota pitää hoitaa,
laittaa pian veteen,
ettei se tukahdu.

Kuvia menneiltä vuosilta, osa 1

Ihmiset pitävät kuvista. Lisään tänne arkistoistani kuvia jatkossa. Tämä kuva on vuodelta 2011, kun haastattelin silloista kansan suosikkia Petri Nygårdia Hymy-lehteen. Kuva on otettu Irwin Goodmanin haudalla. Petri oli kyllä mainettaan rauhallisempi ja analyyttinen ihminen.

Rautasydän (runo)

Naapuri soittaa viulua.
Hän harjoittelee usein.
Hänestä saattaa tulla taitava.
Soitossa on kaunista.

Minä en taaskaan saanut
yöllä unta.
Mutta sen on jo tuttua.

Sydän voi olla rautaa
kaikki muu ympärillä
sulavaa suklaata,
josta itse pitää kiinni.

Mikä helpotus
sitten kuin myrsky ohi.
Ja rakkaus valtaa.