Miksi julkkikset ovat televisiossa joka v....n ohjelmassa?

En ole pitkään aikaan tehnytkään televisiokatsausta, joten olisiko sellaisen aika nyt. 

Nykyään on vaikea löytää ohjelmaa, jota ei täytettäisi julkkiksilla. Niin. Totta kai televisiossa ovat ihmiset ovat julkkiksia tai tulevat sellaiseksi. 

Mutta samaa muutamaa kasvoa kierrätetään ohjelmasta toiseen. Asiallisimmat julkkikset kun eivät mihin tahansa suostu rahasta puhumattakaan edes julkisuudesta. 

Julkkiksen elämä on surullisempaa kuin ennen. Joka helvetin somessa täytyy olla ja suostua kaikenlaiseen paskaan televisiossa. Koskien nuorempaa julkkiskaartia, vanhemmat koko kansan tuntemat, nyt tosin ikääntynet julkkikset ovat pääosin tältä helvetiltä säästyneet. 

Eniten myötähäpeää aiheuttavat Iholla-sarja ja vastaavat. Nuoret ja kauniit, joskaan eivät aina rikkaat valittavat elämänsä surkeutta valoisissa keskustakämpissään. Itkeä täytyy, eihän muuten mikään olisi mitään ilman itkua. 

Sitten ihmetellään ihmisten ilkeyttä omilla somesivuilla, kun joka helvetin ohjelmaan on pakko lähteä. Mutta ei hätää, aina irtoaa radiopesti tai kustannussopimus. Sillä millään muulla ei ole kuin sillä, että naama on etukäteen tunnettu. Julkkis haastattelee julkkista, julkkis tekee kirjan toisesta julkkiksesta yms.

Kaikki laadukkaat draamasarjat ovat nykyään lukkojen takana suoratoistossa. Kuten muutkin ohjelmat. Koskien tietenkin vain kaupallisia kanavia. Köyhän on tyydyttävä Ylen tuotantoon, josta kyllä löytyy helmiäkin, kunhan jaksat selata pillupäiväkirjat ohi. 

Niin, että sitten vielä tämä uusi trendi. Julkkikset matkailevat taivastelemaan ympäri maailmaa ilmastonmuutosta, seilaavat merillä yms. Siinä sitä on kestävää kehitystä. 

Joskus ennen puhuttiin turhista julkkiksista, mutta sellaisia ei enää ole. He täyttävät ruudut, sillä suostuvat kaikkeen julkisuuden takia.

Kurt Cobain on kuollut (runo)

Kurt Cobain on kuollut.
Samoin minun nuoruuteni.
Cobain koki runoilijan kuoleman.
Minä hiivun muiden mukana pois.
Cobain näytti runoilijalta.
Minä luisuin läskeihin.
Olen vanha kiukkuinen mies, joka valittaa.
Eikä luovu pakkomielteistään.
Haaveilusta tillintallin,
vaikka vain suru on kestävää,
kun jo pikkupojatkin pilkkaavat.
Rakkauden tuottama onni,
yhtä lyhyt
kuin mahdollisuus löytää rakkautta.
Nuoruuden ehdottomuus
muuttui sellaiseksi,
ettei osa antaa periksi
toisin kuin Kurt Cobain.
Saan kuitenkin elää,
oli se sitten sellaista kuin se on.

Vanhoja runokirjojani yhä saatavilla!

Instassa ohjeet miten voit tilata vanhoja kirjojani. Uutta kirjaakin voi tilata tai lainata kirjastoista. 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

Henkilön Esa Pesonen (@runoilijaesapesonen) jakama julkaisu

Valkoinen kääpiö (runo)

Kun aurinko räjähtää
ja vetää viimeisen elävän henkäyksensä
sen saman henkäyksen, jolla elämää toi
Jäljelle jää Valkoinen kääpiö
Kerran loistanut aurinko
muuttuu kajastukseksi
jonka säteet ruokkivat kuolemaa
Sinä, minä ja me muut
emme siitä enää tiedä
Universumi on meidät nielaissut
hyvän aikaa sitten
Se, mikä meille joskus oli merkityksellistä
on nyt täysin merkityksetöntä
Jokainen ihminen huuhtoutui
lopullisesti pois
jo silloin kun meillä oli mahdollisuus
Lopulta Valkoinen kääpiö katoaa  sekin
muuttuu uupuneeksi tähdeksi
loppuunpalaneiden tähtien joukkoon

Kirja-arvostelu: Ursula Vala - Kuoleman monet kasvot - Totuus oikeuslääkärin työstä

 

Monien ainoa käsitys oikeuslääkärin työstä on televisiosarjojen omalaatuiset oikeuslääkärit. Totuus heidän työstään on kuitenkin kovin erilainen. Esimerkiksi kirjailija itse ajautui oikeuslääkäriksi puolivahingossa, eikä hinkunut avaamaan vainajia kuten tv-sarjoissa.

Ursula Vala (runollinen nimi muuten) kuuluu niihin lääkäreihin, jotka osaavat kirjoittaa muutakin kuin käsittämätöntä lääkärikieltä. Kuoleman monet kasvot on viihdyttävä, jos näin nyt voi sanoa tällaisen aiheen ollessa kyseessä.

Hän käy työnkuvansa perinpohjaisesti läpi aina kouluajoista konkreettisesti siihen, mitä avauspöydällä tapahtuu ja tietenkin mitä kaikkea muuta oikeuslääkärin työhön kuuluu. He eivät pelkästään avaa vainajia. 

Mitään herkullisia paljastuksia avauspöydiltä on turha odottaa. Yksityisyydensuoja se on kuolleellakin. Suomessa esimerkiksi kukaan ulkopuolinen ei enää pääse tarkkailemaan ruumiinavauksia. Esimerkkitapausten avulla hän kuitenkin avaa niitä tyypillisempiä kuolinsyitä ja tapoja kuolla.

Vala arkipäiväistää kirjassaan kuoleman, sillä työtä se on oikeuslääkärin työtä, vaikka itse en kyllä pystyisi päivästä toiseen avata kuolleita. Itse olen nähnyt vain isäni kuolleena ja se riitti minulle kuolleiden näkemisestä, jos ei ole pakko nähdä. 

Itsellenikin oli kuolema lähellä, kun astmaani ei tunnistettu ennen kuin sairaalakeikka edessä. Sekin tästä kirjasta selviää, että astmaakin todella vielä kuolee ihmisiä. Edes tueberkuloosikaan ei ole täysin kadonnut. Se on ainoa tauti, joka voi tarttua vielä avauspöydältäkin herkästi.

Aihe (kuolema) tuntuu kiinnostavan lukijoita, sillä Helsingissä kirjaan oli satojen varausjono. Jossain kohdin kirjaan on jäänyt toistoa, mutta kirjoittaja välttää lukijan tylsistymisen sillä, että hän on osannut jaksottaa rankempia osia hieman "viihteellisempiin" osiin.

Miksi nuoret miehet palvovat naisvihamielisiä, kuten Andrew Tatea?

Andrew Tate oli minulle täysin tuntematon "suuruus" ennenkuin Greta Thunberg häntä tylytti somessa. Hetken päästä hänet sitten pidätettiin Romaniassa raiskauksista ja ihmiskaupasta. 

Kyseessä on varmasti sairas niljake, mutta ei naisvaltainen toimittajakunta pidätellyt riemuaan, kun nyt saatiin sitten vihdoinkin oikeasti naisvihamielinen mies kiikkiin. Tuon kyseenalaisen tittelin kun on moni viaton mieskin saanut kantaakseen. 

Lehtitietojen mukaan tämä Tate on kuitenkin ollut suosittu somessa. Eritoten nuorten miesten keskuudessa. Tämä onkin mielenkiintoinen ilmiö. 

Nykypäivän nuoret miehethän pitäisi olla pääosin kasvatettu suvaitsemaisemmaksi kuin mitä vaikka minun nuoruudessani yli 20 vuotta sitten. Eivätkö opit ole menneet perille? 

Vai olisiko syynä se, että miehuudesta on nykyään tehty pahaa, likaista ja iljettävää. 

Eikä siinä mitään. Vanha mieskäsitys saakin mennä. Se maskuliininen, julma ja väkivaltainen miestyyppi. Sellaisessa maailmassa minäkin jouduin herkkänä miehenä kasvamaan, enkä sellaista nykyisille pojille haluaisi. 

Sitten ilmestyi Taten kaltainen hahmo, joka osasi tähän iskeä. Oikein urakalla sovinismia ja naisvihaa. Tuskin kaikki Taten fanit edes olevat naisenpuutteessa kärvisteleviä katkeria incel-miehiäkään. 

Siinä on mukana ihan tavallisia poikiakin, jotka kokevat, että eivät halua alistua siihen, että kaikki miehiin liittyvä on likaista ja rumaa. 

Ja lopputuloksen sitten näette tapaus Andrew Tatessa.

Kranaattiterveisiä lähettävät julkkikset vahvassa sotapsykoosissa?

Joku tai jotkut ovat puhuneet siitä, että Suomi on joutunut sotapsykoosiin. Siltä kieltämättä tuntuu päivä päivältä enemmän. 

Paras esimerkki on kranaattiterveisiä lähettävät julkkikset. Niin, toki niitä kranaattiterveisiä ovat lähettäneet tavallisetkin jantterit, mutta sillä ei ole merkitystä, sillä heidän terveisiään ei uutisoida kuten julkkisten.

Vai mitä mieltä olette siitä, että ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Halla-aho ostaa kranaattiterveiset Venäjälle? Sitten tämä reservin sivari vielä uhoaa, että tappaminen on hyvästä, kunhan saadaan tapettua venäläisiä. Miten tällainen ihminen voi olla ko. valiokunnan puheenjohtaja? Eikä kukaan ole edes vaatinut eroamaan.

Sitten kranaattiterveisiä ostaa vielä kirjailija Sofi Oksanen. Toivottavasti ihmiset nyt näkevät hänenkin lävitseen. Hänkin saarnaa vihaa. Mutta kirjat käyvät varmasti kaupaksi. Sen verran kovassa on hänenkin palvontansa.

Molemmilla julkkiskranaattiterveisten lähettäjillä on vahva sotapsykoosi päällä ja heillä riittää faneja ja varmasti saavat lisääkin. Sofi Oksanenkin on nyt sellaisten sankari, jotka häntä aiemmin inhosivat. Samaa koskenee Halla-ahoa tosin hänen faneissaan on varmast tappamisen hyväksyjiä ollut  jo aiemmin huomattavasti enemmän.

Nämä henkilöt ovat ääriesimerkkejä, muut vihaavat äänettömämmin, mutta vihaavat. Tappamisen karnevalisointi on täysin hyväksyttyä nykyään Suomessa, kunhan se vaan koskee venäläisiä. Sinänsä uskomatonta, kun Suomi ei edes käy sotaa. Ukrainalaisilta moisen ymmärtää. Viha kun kuuluu sotaan. Tosin vihan sumentamana ei tee enää järkeviä päätöksiä.

No. Onneksi järjen ääniäkin on yhä poliitikoissa, julkkiksissa niin kuin tavallisissakin ihmisissä. Itse en ymmärrä herkuttelua ja vielä vähemmän viihteen tekemistä oikealla tappamisella. Siinä ei ole minulle mitään väliä mitkä maat sotivat. Mielipide on aina sama

Oodi rakastaville naisille (runo)

Miksi naiset tuoksuvat aina hyvälle?
Miten he jaksavat uskoa huomiseen?
Miksi he ovat avoimia rakkaudelle?
Miten heitä tulisi rakastaa?
Miten he voivat rakastaa niin paljon?
Että uskovat valheisiin?

Katsottua: Viikinki - dokumentti: Tony Halmeen nousu, uho ja tuho

 Painija-nyrkkeilijä-showmies-kansanedustaja Tony Halme oli lehtien vakiokalustoa minun nuoruudessani 90-00-lukujen vaihteessa. Kiltisti raportoitiin kun Halme löylytti lomamatkalla marokkolaisia taskuvarkaita ja brittiläisiä turistiöykkäreitä. 

Uho oli aina kova. Sellaista toksista maskuliinisuutta niinkuin nykyään sanotaan. Tietyntyyppiset ihmiset syttyvät yhä toksisesta maskuliinisuudesta. Ei se mihinkään katoa.

Kuulostaapa pahalta muuten tuo minun nuoruudessani. No mutta asiaan, mitä tuore Halme-dokumenttielokuva Viikinki antaa ymmärtää, niin mies oli myös julkisuudesta riippuvainen. Ja muistakin päihteistä. Halme kai hyvitti julkisuudella ankean lapsuutensa haavoja.

En ollut mikään Halme-fani mutten häntä vihannutkaan. Yleensähän Tonya joko vihattiin tai rakastettiin. Tonyn kaltaisella epäsovinnaisuuksia laukovalla tyypillä ei nykyään olisi enää mitään asiaa mediaan. 

Tosin Tonyn eläessäkin elitistitoimittajat halusivat hänet studioon lähinnä sätittäväksi. Sanavalmiina Tony jäi harvemmin jalkoihin. Sometähti hän olisi muuten nykyään taatusti, mutta ehti kuolla oman käden kautta ennen kuin some löi läpi. 

Halmeen tarina on pohjimmiltaan surullinen kaikesta Halmeen uhosta huolimatta. Hän jäi luomansa Viikinki-hahmon vangiksi, niinkuin moni muu julkisuuteen itsestään hahmon luonut. Siitä hahmosta on vaikea luopua edes siinä vaiheessa kun kukaan ei enää soita. Näin kävi Halmeellekin.

Dokumentti on hyvällä maulla tehty. Se ei pelkästään nuiji Halmetta, sekin olisi ollut täysin mahdollista. Halmeen mielipiteet kun kuitenkin olivat mitä olivat. Dokkariin on löydetty sekä vanhoja vihamiehiä että mikä parasta, Halmeen ystäviä ennen julkisuutta. Haastattelujen väliin on löydetty harvinaisempaakin kuvamateriaalia Halmeen matkan varrelta.

Dokumentti antaa ymmärtää, että Halme olisi ollut luomassa Suomeen kireämpää ja jyrkempää poliittista ilmapiiriä. Minusta ilmapiiri olisi muuttunut ilman Halmettakin. Eihän Halme ehtinyt kovin kauan edes eduskunnassa vaikuttaa. Ja hyvä että ikuisesta tosiasioiden salailusta ja puhumattomuudesta politiikassa vain päästiin eroon.

Mikä Halmeessa oli parasta, Halme oli Suomessa aivan uuden tyyppinen julkkis. Hän todellakin sanoi mitä ajatteli. Ja niinkuin tiedämme, sellaisille ihmisille ei kauan riitä kavereita oikeassa elämässä puhumattakaan julkisuudessa.

Runo prinssi Harryn paljastuskirjasta

Harry se kirjoitti kirjan. 
Kirjoitettavaa riittää, 
kunnes kaikki on kirjoitettu puhki.
Eihän Harry kirjaansa kirjoittanut, 
kunhan jutut kertoi.
Ja sehän riitti.
Harry kertoi kaiken, 
paljasti kaiken.
Kuinka meni poikuus, 
kuinka tapasi Meghanin,
kuinka tappoi talibanit,
kuinka viiletti natsipuvussa,
kuinka paha äitipuoli kiusasi Harrya, 
tuota rikasta, kuuluisaa poikaparkaa.
Mutta kuka lohduttaisi Williamia, 
petettyä velipoikaa? 
Katehan se.
Riidoissa on maailman kuuluisin perhe, 
Harry paossa maassa Jenkkien.
Ei enää ole Harrylla paluuta palatsiin, 
siksi tarina myytävä.
Eihän nämä meille kuulu, 
mutta Harryn kirjaa kiltisti luemme.

Vartijat lyövät lyötyjä

Viikonloppuna usean vartijan kynsissä kuoli nainen eräässä kauppakeskuksessa. Tiedot ovat vielä osin sekavia ja ristiriitaisia, joten niitä en sen enempää pohdi. Selvää on, että vartijoiden väkivallan kanssa on tässä maassa ongelma.

Jotain on kyllä mennyt silti pahasti pieleen, jos nainen kuolee vartijoiden kynsissä. Tapahtumasta kun on kuitenkin kuvaa, jossa isokokoiset miesvartijat istuvat jo maassa makaavan naisen päällä, joka taas ei enää tehnyt vastarintaa.

Jo aikaisemmin kävi ilmi, kuinka vartijat retuuttivat sivummalle hakattavaksi laitapuolenkulkijoita. Ties kuinka kauan he ovat tätä sairasta toimintaansa jatkaneet ja jatkuuko se yhä jossain. Tässä onkin avainsana. Syrjäytyneet.

Vartijat ovat saaneet rauhassa piestä tai muuten kohdella kaltoin narkomaaneja, joppoja tai muuten vain syrjäytyneitä ihmisiä. He eivät tee poliisille ilmoitusta, koska se olisi turhaa. Eihän narkkarin puheita oteta tosissaan. 

Jos vartijat kohtelisivat samoin keskiluokkaisia ihmisiä, niin hehän tekisivät oikeusjutun, joka saattaisi mennä läpi. Vartijathan ovat olemassa suojelemassa keskiluokkaisia ihmisiä näkemästä toisten pahoinvointia.

On selvää, että vartijat kohtaavat väkivaltaisia asiakkaita ja heitähän riittää päihteidenkäyttäjissä. Mutta jotain on pahasti vialla vartijoiden ammattitaidossa, jos asioita ei edes yritetä hoitaa puhumalla vaan otetaan samanlaiset otteet käyttöön kuin jenkkipoliisilla. Ottaisivat mallia Suomen poliisista, joka hoitaa hankalatkin asiakkaat mahdollisimman kunnioittavasti.

Samaa jenkkityyliä käyttävät myös portsarit, vaikka heidän asiakkaissaan ei enää syrjäytyneitä olekaan. Ainakaan yökerhoissa, joissa kaljupääbodareita on eniten ovella. Eräskin ex-portsari oikein kehui kirjassaan, kuinka he veivät asiakkaita hakattavaksi ja kirja myi kuin häkä. Suomessa elää edelleen jonkinlainen sairas väkivaltaa ihannoiva kulttuuri. 

Hulluinta tässä kaikessa on, että osa ihmisistä vielä puolustelee vartijoiden kovia otteita. Hehän ovat tietenkin itse keskiluokkaisia ihmisiä, joiden mielestä on oikein piestä ja kurittaa narkkareita. En ymmärrä mitä sairasta nautintoa siitä saadaan, että lyödään jo valmiiksi lyötyjä. 

Mikä on Suomen huonoin elokuva?

Katsoin tänään Karvat-elokuvan. 

Kyllä. Nimikin on jo järkyttävä ja karvoitustakin kuvattiin runsaasti kovan linjan feministien mieliksi. Sille on soviteltu huonoimman suomalaisen elokuvan titteliä. Tämä 1970-luvun lahja Suomelle ei toimi oikein millään osa-alueella.

Elokuvan seksikohtaukset olivat kökköjä ja "jännärin" juoni tökki pahasti. Tai siinä ei oikein sellaista ollut, vaikka kirja pohjautui valmiiseen kirjaan. 

Melkein ainoa hyvä asia oli se, että päähenkilönä toimineen epäonnistunut kirjailijan kohtalo ei ollut karmea. Muutenhan pystyin tämän epäonnistuneen kirjailijan Via Dolorosaan samaistua.

Mutta ei Karvatkaan surkein näkemäni suomielokuva ole. Speden monet elokuvat kilpailevat kovasti tittelistä. Kyllä. Olen niitäkin katsonut.

Naisen logiikka -elokuvan Spede teki, kun kerrankin sai rahaa elokuvasäätiöltä ja oli pakko kuvata, kun säätiö karhusi jo rahoja takaisin. Käsikirjoitusta ei tietenkään ollut. Koko elokuva on yhtä pitkittynyttä naisen logiikka -sketsiä televisiosta.

Myös Naisen logiikalle on soviteltu huonoimman elokuvan titteliä ja tässäkin elokuvassa tökkii kaikki. Se on vanhahtava jo syntyessään ja syntyikin vain koska oli pakko. Spede teki onneksi jo toimivia sarjoja uransa lopuksi, kun antoi muille ohjat.

Ja vaikka olenkin vanhojen suomalaisten elokuvien ystävä, niistäkin löytyisi monta ehdokasta Suomen huonoimmaksi elokuvaksi. Varsinkin lähes kaikki 1960-luvulla nuorisolle suunnatut musiikkielokuvat. Ne ovat yksinkertaisesti karmeita.

Kaikkia huonoja suomielokuvia voi onneksi kiittää siitä, että ne ovat tallentaneet aikansa ympäristöjä ja ilmiöitä. Siksi nekin ansaitsevat elää. 

Nykysin kaupallinen kilpailu taitaa olla jo sen verran kovaa, ettei täysin patasurkeita elokuvia edes pääse toteutusvaiheeseen. Luojan kiitos.

Voi Suomi-parka: Osa eduskuntavaaleja odotellessa

 Nykyisin kun kaikki vanha on tunkkaista nuorten toimittajien mielestä, niin mitenhän he selittävät sen, että kun eduskuntavaalit lähestyvät Sanna Marinin puolueen eli demareiden suosio takkuaa. 

Ja persut nousseet gallupeissa toiseksi. Ehkä persut ovat tunkkaisia sitten toimittajien mielestä. Syitä haetaan tietenkin myös nukkuvista äänestäjistä. Hehän ovat tunkkaisia.

Itse en äänestä persuja. En suoraan sanottuna tiedä, äänestänkö lainkaan. En tiedä onko minulla mitään syytä. Kokoomusta tuskin kuitenkaan äänestän. Heillähän on nyt kova uho päällä, että köyhät laitetaan nyt kyykkyyn. Sehän on ollut heidän tavoitteensa aina, vaikka kovasti mainostavat olevansa köyhien ystäviä. 

Kokoomus toki hakee pehmeämpää linjaa ennen vaaleja. Eivät he tyhmiä ole. Siitä esimerkkinä Wille Rydmanin karkoitus puolueesta persuihin ilman, että varsinaista rikosta on  tapahtunut hänen naisjutuissaan. Päinvastoin häntä syyttäneet ovat jääneet suoranaisesta valehtelusta kiinni. No. Persuissa on varaa sitten kohuilla. Kohuja ja kauhisteltavaa heiltä odotetaankin.

Joskus olin hyvinkin kiinnostunut politiikasta ja peräti mukanakin siinä hetken aikaa. Nyt uutiset saavat  lähinnä vihaiseksi ja en ole löytänyt poliittista kotia mistään. Olen ollut varsin liikkuva äänestäjä. Olen betamiehen kuoressa elävä alfamies, kaiken lisäksi vielä keski-ikäinen ja kohtuullisen köyhä, joten ei minulle ottajia löydy. Äänelleni tietenkin. 

Kotimaan politiikka on mennyt merkilliseksi performanssiksi. Pääministeri matkustaa ympäri maailmaa kiilloitaakseen kuvaansa faniensa edessä ja kotimaassa merkillinen sekasotku. Sähkölaskuissa autetaan varakkaita ja ylimääräisiä lapsilisiä jaellaan.

En tiedä. Saa nähdä.

Kuoleman apumiehet (runo)

Kuoleman apumiehet
vahvistettuna
tietoisuudella omasta kuolemastaan

Edes kylmä syli ei lämmitä
kuolema ottaa omansa

Kuoleman apumiehet
tietävät kuolevansa
autettuaan kuolemassa

Sankarit kuolevat
ovat poissa