Näin Jeesuksen kasvot raitiovaunun ikkunassa.
Jeesus ilmestyy harvoin,
harvemmin kuin pyhimykset,
ja vielä harvemmin harmaana sateisena päivänä,
päivänä kuten tämä oli.
Silloinhan hänen pitäisi ilmestyä,
kun ihmeet tuntuvat olevan kaukana.
Silloin, kun ihmiset istuvat yksin tai yhdessä,
ajatellen olevansa jossain muualla,
toivoen ihmeitä olevan vielä olemassa.
keskiviikko 29. maaliskuuta 2017
Jeesuksen kasvot raitiovaunun ikkunassa (runo)
Labels:
Jeesus Kristus,
raitiovaunu,
Runo,
runo helsingistä

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017
Timo Ryhäsen taidenäyttelyssä
Kävin viime viikonloppuna katsastamassa tuttuni ja nuoren lahjakkaan taiteilijan Timo Ryhäsen näyttelyn Suburbian Forestry Galleria 12:ssa. Eli suomeksi tuo voisi tarkoittaa kaupunkiviidakkoa tuo näyttelyn nimi.
Pidin kyllä Timon maalaukset kuvastavat hyvin elämämme ajan kaaosmaisuutta ja ihmisen yksinäisyyttä siinä. Unohtamatta kuitenkaan menneiden aikujen taruja ja myyttien vaikutusta meihin. Uskoisin että Timosta kuullaan vielä.
Tai niin minä ne taulut koin, katselkaa itse ja ihmetelkää.
Pidin kyllä Timon maalaukset kuvastavat hyvin elämämme ajan kaaosmaisuutta ja ihmisen yksinäisyyttä siinä. Unohtamatta kuitenkaan menneiden aikujen taruja ja myyttien vaikutusta meihin. Uskoisin että Timosta kuullaan vielä.
Tai niin minä ne taulut koin, katselkaa itse ja ihmetelkää.
Labels:
Galleria 12,
Suburbian forestry,
Timo Ryhänen

maanantai 20. maaliskuuta 2017
Sophia Loren (runo)
Sinä olet Sophia Loren.
Kaikki sinun sanasi ovat kauniita
kuten sinä ja Sophia olette.
Minä odotan sinua joka päivä.
Ja minä tiedän etttä olet kipeä,
mutta silti hymyilet minulle.
Sellainen sinä olet,
maailman rakastavin nainen.
Sinun sanasi rauhoittavat,
niitä kaipaan joka päivä.
Kaikki sinun sanasi ovat kauniita
kuten sinä ja Sophia olette.
Minä odotan sinua joka päivä.
Ja minä tiedän etttä olet kipeä,
mutta silti hymyilet minulle.
Sellainen sinä olet,
maailman rakastavin nainen.
Sinun sanasi rauhoittavat,
niitä kaipaan joka päivä.

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017
Kuin Mengele
Luin hiljattain Gerald L. Posnerin ja John Waren kirjoittaman kirjan Josef Mengele - Elämä ja teot. Mengelen suurin osa meistä muistaa Auschwitzin keskitysleirin hirmulääkärinä, joka käytti uhrejaan mitä julmimpiin lääketieteellisiin kokeisiin.
Lisäksi hän oli kuulemma ainoa niistä natsiupseereista, joka pystyi valitsemaan selvinpäin ne, jotka menivät kaasukammioon ja ne, jotka kokivat hitaamman kuoleman keskitysleirillä. Muut eivät samaan pystyneet. Mengele suorastaan vaati päästä valintatilaisuuteen, koska hänen intohimonaan olivat kaksoset, joita hän erityisesti kaipasi kokeisiinsa.
Mengelen kaltaisia ihmisiä voisi pitää helposti raivohulluina petoina, mutta sitä Mengele ei ollut. Häntä pidettiin jopa kohteliaana miehenä. Mengele ei mitä ilmeisimmin tuntenut minkäänlaista katumusta tai syyllisyyttä teoistaan. Eniten häntä harmitti, että hänen "tutkimustuloksensa" tuhoutuivat.
Häntä voisi pitää jonkinlaisena kaksijakoisena persoonana, joka kykeni muuttumaan tilanteen mukaan. Varakkaasta suvusta lähtöisin olevana hän omana aikanaan varmasti tunsi muutenkin olevan muiden yläpuolella. Käsittämätöntä tietenkin on, miten lääkäri voi niin unohtaa valansa auttaa muita, mutta Mengele oli aikansa lapsi, jolloin demokraattisissakin maissa steriloitiin huoletta vammaisia ja sairaita.
Mengele oli niitä harvoja henkiinjääneitä kovan liigan natseja, joita ei koskaan saatu kiinni. Mitään ilon täyttämää ei Mengelen pakovuodet Etelä-Amerikassa olleet, vaan varsin yksinäistä köyhyydessä kituuttamista. Merkillepantavaa on, ettei Mengelen perhe koskaan täysin hylännyt miestä, vaan rahoitti tätä jopa. Ihmeellistä on siksikin, ettei Mengeleä koskaan saatu kiinni.
Lisäksi hän oli kuulemma ainoa niistä natsiupseereista, joka pystyi valitsemaan selvinpäin ne, jotka menivät kaasukammioon ja ne, jotka kokivat hitaamman kuoleman keskitysleirillä. Muut eivät samaan pystyneet. Mengele suorastaan vaati päästä valintatilaisuuteen, koska hänen intohimonaan olivat kaksoset, joita hän erityisesti kaipasi kokeisiinsa.
Mengelen kaltaisia ihmisiä voisi pitää helposti raivohulluina petoina, mutta sitä Mengele ei ollut. Häntä pidettiin jopa kohteliaana miehenä. Mengele ei mitä ilmeisimmin tuntenut minkäänlaista katumusta tai syyllisyyttä teoistaan. Eniten häntä harmitti, että hänen "tutkimustuloksensa" tuhoutuivat.
Häntä voisi pitää jonkinlaisena kaksijakoisena persoonana, joka kykeni muuttumaan tilanteen mukaan. Varakkaasta suvusta lähtöisin olevana hän omana aikanaan varmasti tunsi muutenkin olevan muiden yläpuolella. Käsittämätöntä tietenkin on, miten lääkäri voi niin unohtaa valansa auttaa muita, mutta Mengele oli aikansa lapsi, jolloin demokraattisissakin maissa steriloitiin huoletta vammaisia ja sairaita.
Mengele oli niitä harvoja henkiinjääneitä kovan liigan natseja, joita ei koskaan saatu kiinni. Mitään ilon täyttämää ei Mengelen pakovuodet Etelä-Amerikassa olleet, vaan varsin yksinäistä köyhyydessä kituuttamista. Merkillepantavaa on, ettei Mengelen perhe koskaan täysin hylännyt miestä, vaan rahoitti tätä jopa. Ihmeellistä on siksikin, ettei Mengeleä koskaan saatu kiinni.
Labels:
Josef Mengele

lauantai 11. maaliskuuta 2017
Tässäpä teille ihmevoide
Tässäpä teille ihmevoide, Zanna cream, joka on auttanut minun psoriasikseenkin. Katsokaa lisää tästä.
Labels:
ihmevoide,
zanna cream

tiistai 7. maaliskuuta 2017
Amy
Katsoin Amy Winehouse-dokumentin ja kirjoitin runon.
Amy
Yö kysyy minulta, miksi minut hylkäsit.
Minä vastasin, en ole hylännyt.
Odotan vain hetken.
Sinä tulet aina takaisin yö.
Mitä sitten tapahtuu?
Katsoin aikaa tarkistaakseni,
oliko tämä jo tässä.
Ja sinä tulit yö,
vaikka pyysin,
ja en sinua pyytänyt.
Amy
Yö kysyy minulta, miksi minut hylkäsit.
Minä vastasin, en ole hylännyt.
Odotan vain hetken.
Sinä tulet aina takaisin yö.
Mitä sitten tapahtuu?
Katsoin aikaa tarkistaakseni,
oliko tämä jo tässä.
Ja sinä tulit yö,
vaikka pyysin,
ja en sinua pyytänyt.
Labels:
Amy Winehouse,
Runo

Tilaa:
Blogitekstit (Atom)