Annatko minulle töitä?

On jo useampi kuukausi aikaa, kun minulta loppuivat kuukausipalkkaiset työt. Paluuta kuukausipalkkaan ei taida olla, ellen ole onnekas. Koskaan ei tietenkään  tiedä.

Itse en ole saanut edes työttömyyspäivärahaa. Syytä en voi kertoa, mutta vika ei ole minussa. Onhan tässä ollut uuteen opettelua ja kitkuttamistakin satunnaisilla keikoilla. Onneksi Hymy ja Iltalehti ovat työllistäneet minua.

Nöyryyttä tässä on joutunut oppimaan, mikä on hyväkin asia. Mikään kun ei tule valmiina, esimerkiksi ideoimista on joutunut opettelemaan aivan uudella tavalla. Siitä huolimatta ei jokainen idea päädy koskaan jutuksi asti.

Mutta jos joku hyvää kirjoittajaa kaipaa, niin toivottavasti hän sattuu lukemaan tämän tekstin. Aikakauslehtien lisäksi hallitsen uutiskirjoittamisen ja tiedottajan työt. Olen avoin kaikenlaisille työehdotuksille.

Olen kirjoittanut viime vuosina juttuja niin julkkiksista kuin tavallisistakin ihmisistä. Kirjoitan vaikka tähän blogiinikin valitsemastanne aiheesta palkkiota vastaan.

Kone tunnistaa tunteesi

Mielenkiintoista uutista ponnahti jälleen silmiini. Kehitteillä on nimittäin kone, joka tunnistaa ihmisten oikeat tunteet mikroilmeistä tai jotain tähän suuntaan.

Nyt loppui siis vihdoin valehtelu. Tosin tunteissa kai jännittävintä on, ettei niitä voi aina täysin tulkita tai tulkitsee ne väärin. Mutta jos tällainen kone tulee käyttöön niin saadankohan sitten oikeussaleissakin vain oikeita todistuksia?

Toisaalta pelottavaa, jos kaikki ihmiselämän tunteet ja ilmeet voitaisiin tulkita. Ei oikein jäisi pelivaraa mihinkään. Kone kun paukuttaisi, että sinä olet rakastanut, sinä et ole vihainen tai olet vihainen jo valmiiksi.

Mielenkiintoista mihin kaikkeen tämä maailma voi kehittyä.

Suurin suomalainen urheilija on....

Sähköpostiini tuli tiedote, jossa suurimmaksi suomalaiseksi urheilijaksi oli kansan kärttyisä käsi valinnut Paavo Nurmen. Häntä seurasivat Matti Nykänen ja Teemu Selänne. Monikertainen olympiavoittaja Lasse Viren ja ulkopuolelle kärkikolmikosta ja kymmenen joukkoon mahtui vain yksi naisurheilija, Siiri Rantanen. Suurin osa kymmenestä parhaasta vieläpä elossa.

Ajat ovat ankarat ja usein unohtavat. Kukapa muistaa esimerkiksi Berliinin olympialaisten 1936 suomalaisten kolmoisvoittoa 10 000 metrillä? En minä nimiä kyllä. Ja yleisurheilun paikka kansan sydämissä on muutenkin katoamaan päin.

Nurmi on paikkansa ansainnut, en sitä kiellä. Hän se oli, joka toi suomalaisen urheilun maailmankartalle. Totuus on kyllä sekin, ettei yleisurheilu ollut 1920-luvulla yhtä raskaasti kilpailtua kuin se on tänä päivänä. Näin uskaltaisin sanoa, vaikka en ole urheilutietäjä.

Matti Nykäsen mitalimäärä on vaikuttava, mutta mäkihyppy lajina aika marginaalinen ja Nykäisen rosoinen elämä syönyt hänen uskottavuuttaan urheilijana uran jälkeen. Vaikkakin Suomen kansa antaa anteeksi urheilijoilleen paljon.

Teemu Selänne nauttii tällä hetkellä taas lähes poikkeuksellista pyhimysasemaa. Hän ei oikein voi sanoa tai tehdä mitään väärin. Selänteen arvon näkeekin ehkä vasta parin vuosikymmenen päästä. Ja onhan jääkiekko ehdoton ykköslaji Suomessa nyt ja Selännen kirkkain tähti, vaikka ei tainnut urallaan yhtään mestaruutta voittakaan arvokisoissa.

Naisurheilijoiden puuttuminen listalta tietenkin vähän ihmetyttää ja Siiri Rantastakin menestyneempiä naisurheiijoita kai on. Mutta naisurheilu on jäänyt vähän aina sivuun, kun ukot ottavat yhteen kilpailukentillä.

Niin ja. Kukapa tietää, jos vaikka 20 vuoden kuluttua suurin urheilija pelaa videopelejä.

Lokakuu Pärnun maantiellä (runo)

Sateinen lokakuu Pärnun maantiellä.
Minä ajan kanssasi eteenpäin.

Molemmat olemme väsyneitä.
Emme nukkuneet,
vaikka äitisi ravitsi meitä.

Minua on hoidettu haavoihini
ja myös minä hoidan sinua.

Tie katoaa välillä silmistäni,
toisella katson sinua.

Meidän matkamme käy sinne,
missä joskus olit.

On hyvä tuntea sinut,
torailumme seasta kuultaa
jotain todella arvokasta.